Krapu 49

Minkä kirjoitin, sen kirjoitin. Siinä oli opettajan kirjoittama otsikko uskonnon tunnille.

  Opettaja toivotteli hyvät huomenet ja kertoi alaluokkien opettajan sairastuneen. Hän jatkoi, nyt laitatte uskonnon kirjan pois ja otatte vihkot esiin. Opettaja veti ala- ja yläluokan haitariovet auki ja meni alaluokkaan.

Pekka vääntelehti hetken pulpetissaan ja alkoi kirjoittaa:" Se herra Ponttius Pilatus ei olisi halunnut päättää asioista, olisi vaan halunnut lekotella. Ne ukot vaati Ponttiusta käskemään että Jeesus on naulattava ristiin. Ponttius kirjoitti lappuun: Jeesus on nasaretilaisten kuningas. Ne toiset ei tykänny siitä niin Ponttius sanoi niille minkä kirjoitin sen kirjoitin. Loppu."

Lopun tuntia Pekka mietti välitunnin lumisotaa ja ruokatuntia.

Krapu 47

 Naisen huomasi jo kaukaa. Tero tuijotti herkeämättä lähestyvää naista, vaaleat pitkät hiukset leijailivat sädekehänä. Nainen tuli liki ja tarjosi huuliaan suudeltavaksi....portaat narahti ja äiti kiekaisi: Jokos son herännä?

Tero viipyili hetken unen lämmössä, nousi ja pukeutui. Alakerrassa hän joi sumppikupposen ja kiskaisi farkkutakin päälleen. "Kyitirahhoo", isä tiputteli kolikoita pöydälle. Tero lampsi niskat kyyryssä pakkasessa pysäkille, oli työkkäripäivä.

Iltapäivällä Tero tuli samaisella linjurilla kotiin. Vanhemmat odottelivat toiveikkaina: No, mittees siellä...eijouta tietennii! Pikku hiljaa vanhemmat saivat tivattua pojaltaan, hän oli saanut työpaikan. Kaapunnin rakennuksella...parakkimajotus...työmuaruokala...vörskottii alakuun. Vanhemmat huokaisivat, nuorimmanki saisi työnsyrjään.

Tero vihelteli heittäytyessään sängylle vatsa täynnä perunalootoo.

Krapu 43

 Lienen ollut alaluokkalainen, kun pääsin mukaan Nisäsuon takana olevalle heinäpellolle. Menomatka sujui joutuisasti hevoskärrissä. Heinät oli aiemmin niitetty ja karhittu haravakoneella. Kesä tuoksui huumaavasti ja aurinko porotti. Tunsin jonkinlaista yhteenkuuluvaisuutta, kun sain olla nuorimpana matkassa. Heinänteko oli ainut, joka kokosi perheeni yhteen. Juoksutin tikkuja seivästäjille ja haravoin pienellä puuharavalla minkä jaksoin.

Päivä kääntyi iltaan, toiset lähtivät kävellen, jäljellä oli veljeni Erkki, minä ja hevonen. Kärrit jätettiin heinien kasaamista varten ladon luo. Erkki heilautti minut hevosen selkään ja sanoi, pitele harjasta! Mahdoin olla nähtävyys, jalat sojottaen tukevan hevosen selässä. Hevonen osasi kotiin taluttamatta ja jalkani eivät raapiutuneet vähäisiin puihin suon kohdalla.

Krapu 42

 Tämäkin tarina on tosi. Heräsin viikko sitten mahakipuihin ja noustessani ylös olo oli hutera. Kummassakaan oireessa ei ollut mitään outoa. Useampikin päivä meni loikoillessa ja paikallistaessa kipua. Jotain uutta oli etovassa olossa, ei kahvia, ei ruokaa, vettä join kylläkin. Kuume ei nouse minulla herkästi, että olisi herätellyt ottamaan yhteyttä terveysasemalle. Kipu asettui viimein oikealle puolelle.

Sunnuntaina tyttö patisteli päivystykseen ja sinne meninkin. Ruuhkaa ei ollut, silti siellä vierähti 4 tuntia verikokeineen ja eri henkilöitten mahan paineluineen :) Tulehdusarvo, leukosyytit ja maksa-arvot oli vähän koholla. Hain apteekista antibiootit ja kipulääkettä. Maanantaina menin uudelleen päivystykseen ja labra-arvot olivat lähteneet laskuun.

Diagnoosina on munuaisaltaan tulehdus....toistaiseksi.

Krapu 41

 Puhelin tilkutteli, kun olin valmistautumassa töihin. Siskoni Pujo siellä soitteli ja muistutteli "sukujuhlista". Ei todellakaan meidän suvun, vaan isäni uuden nuoren vaimon. Olisin mieluummin lähtenyt, vaikka Jäämerelle kanootilla kuin niihin pippaloihin.

Puolipakolla vääntäydyin seisovan helteisenä päivänä isäni talolle. Isäni oli komea herrasmies ja esitteli minut ja siskoni rakkaina lapsinaan. Tiesin, ettei "äitipuoleni" ollut vauvakuumeessa, hän rakasti juhlia ja matkustelua. Juhlat järjestettiin suuressa puutarhassa. Olin valmistautunut allergialääkkeillä, avaavilla ja kortisonisuihkeilla. Siltikin minua ahdisti kukkien siitepölyn paljous ja ihmisten erilaiset hajusteet.

Alkoholia ja pientä naposteltavaa oli jokaiseen makuun. Vaivihkaa siirryin välillä viileään taloon hengittelemään raitista ilmaa. Sopivan ajan kuluttua kiitin isäntäparia ja poistuin.

Krapu 35

 Tekoäly, mikä loistava keksintö vanheneville ihmisille. Kun ajatus junnaa samassa urassa, laitetaan pikku siru aivoihin ja taas elämän syksy vaihtuu kevääksi. Laitokset eivät pullistele vanhuuden höperöitä nyk.dementikkoja ja hoitohenkilökunta kiittää!

Pelastuuko maailma, puhdistuvatko meremme jätteiden lajittelulla. Pantilliset muovipullot ja juomatölkit häipyvät pientareilta parhaiten. Kuitenkin sinne jää paljon jätettä, esim.karkkikääreitä ja pikaruokapakkauksia. Isompien talojen roskakatokset pullistelevat erilaisia jäteastioita. Niitä pitäisi käyttää ja laittaa jätteet oikeaan astiaan. Parasta jätteiden lajittelussa on niiden jatkokäyttö, yhä uusia tuotteita tulee markkinoille, jotka on tehty jätteestä.

Mitä tehdä ympäristörikollisille, jotka saastuttavat maaperiä ja pohjavesiä. Saadaanko heidät puhdistamaan ja ennallistamaan maaperän saasteettomaksi sakottamalla, tuskin onnistuu.

Kesän viimeinen hellepäivä

 Eilen oli aurinkoinen päivä aamusta iltaan. Vaihtoehtona oli mustikassa käynti tai viinimarjojen kerääminen. Suosiolla jäin keräämään viinimarjoja, mustat ei ole vielä kypsiä. Villivatut oli vienyt kolmen viikon sateet. Mehustaminen pienissä tiloissa alakaa olla haasteellista, joten taitavat olla viimeset marjat senkin puoleen.

Vanhuus kolokuttelee ovella, kuukauven päästä saan molempiin korviin kuulolaitteen ja linssitkin ois uusittava.

Kakkumaakarin synttärit

 Marianne-marsipaanikakku oli niin makoisa, että....

...kaksi syöjää ja neljä syöjätärtä ahmi puolet kakusta 😍

Mökillä

 Eilen oli kaunis ja lämmin päivä, eikä ötököitä😳 Vietiin muutama jätesäkillinen molokkiin, joita on ilmestynyt kaksi sopivan matkan päähän.

Viimeinen mökkikesä

 Lauantai iltapäivällä grillattiin mökillä nelistään, Nala-koira viijentenä. Keskimäinen lapsenlapsi oli ostanut meille herkkuja, mansikoitakin :) Sääskiä ja mäkäräisiä oli ihan tuhottomasti. Kahestaan jäätyä käytiin saunassa ja yövyttiinkin mökillä. 

Tunteet heilahtelee laijasta laitaan, mitä jäisin ikävöimään mökiltä. Ehkä kaihoilen, kun lemmikkieläinten haudat jää sinne, kukat, syntymäkodistani tuotu, kasvattamani vaahtera.

Ehkäpä kesän mittaan tulee kuviakin....

Krapu 19

 

Kaunis ja lämmin aamupäivä houkuttelee rannalle. Siitä on aikaa, kun kävelin siellä, alikulussa oli aiemmin vettä, enkä kehannu kiertää pitempää reittiä. Sama juttu nyt, sinnillä loikin vesiesteen, kastuihan siinä kengät kuitenkin.

Ounasjokkeen ei ole tullut yläjuoksulta vielä jäät. jatkan Arktikumin puistoon. Tapojeni vastaisesti kävelen hiljokseen, yritän nauttia jokaisella rapistuvalla aistillani luonnon heräämistä. Puistotyöntekijät ovat siivoilemassa talven jälkiä.

Vastaan tuleva koira käy moikkaamassa, mutkan jälkeen tullee uus mutka. Sitten aukeaa alimman kuvan näkymä, pieni saari, siihen pääsee sillan kautta. Vilikuilen oisko sinne rakennettu uutta, risuaita on vähän jatkunut. Suuntaan toisen kuivan alikulun kautta kotiappäin.

Pihakavulla minut ottaa vastaan, kevään ensimäinen västäräkki.

Krapu 18

 Vapun aatto

Huikaisevan kirkas näkymä ulkoa, kun avaan verhot. Ei niinkään auringosta, joka pilkahtelee silloin tällöin pilvien välistä. Kirkkaus tulee eilen sataneesta lumesta, räntänä se näytti satavan, mutta maahan jäi paikoitellen useita senttejä uutta lunta. Entistäkin on jonkin verran, ei enää hankia.

Tänään voisin ulkoiluttaa kameraani, joka on viihtynyt pitkään sisätiloissa. Nimittäin, jos aion kävelylle, se riippuu mielentilastani. 

Illalla Jätkän puiston täyttävät haalaripukuiset opiskelijat, lähes kaikilla pullot kädessään. Jätkä saa hetkeksi lakin ja jengi siirtyy sisätiloihin jatkamaan ilottelua. Vielä on viileää, ettei alkoholinkaan voimin tarkene kauan ulkona.

Minä nautin aattoillastani Katsomon ja Areenan tarjonnasta nauttien, tietenkin kirjatkin seurana... mussuttaen munkkia 😀

 Hyvää Pääsiäisen aikaa jokaiselle🐣🐤🐥🐇

Krapu 14

Pappa pyöräili pihaan possu pussissaan. Sika siirrettiin sateelta suojaan sisään. Nimetön napero nimettiin Napiksi. Tuotantoeläimeen tutustuttiin tarkasti, tulisikko tuosta tiinun täytettä. Paljon pitäisi pottuja popsia. Kesäpäivät kuluivat kuopsuttaen kärsällä kukkia, kaivaen kuoppia. Möyrien muhevassa mustassa mullassa. Päivän paisteessa possu pötkötteli pihallakin pitkin pituuttaan. Juoksipa juukeli jokaisen jälkeenkin. Syksyllä sika suistuisi surman suuhun. Mikkeliltä, meinasi mahtava mies. Siiri suunnitteli siasta sylttyä, siruuttaa silavaakin, suolata saaviin. Pappa panosti pyssyään, paistia pitäisi pataan. Eila ehätti einestä eteen elikolle. Inkeri itki ikävissään ikkunassa. Pamaus, potsi paineli polkua pitkin pakoon pöpelikköön. Pirkko paimensi possun pihaan. Sika syöksyi sorkat soiden saunan sivustaan. Pappa puhisi, pitäköön potkansa! 

Krapu 12

Kerttu asusteli pikku mökissään poikansa Ossin kanssa. Pikku Ossi kärsi usein korvakivuista. Kerttu osti varta vasten pilli Klubia ja puhalteli pikku pojan kipeisiin korviin savua. Lääkäri oli kaukana, eikä rahat riittäneet lääkärin palkkioihin. Kerttu oli kotiompelija ja ansaitut markat menivät elämiseen.

 Joskus Ossi yritti leikkiä toisten lasten kanssa, muttei jaksanut riehua. Kuulokin oli huonontunut, erotti hän sentään jotain, kuten: "toope hei, äly älä jätä". Äiti yritti viihdyttää poikaansa opettamalla kirjaimia 🅞🅢🅢🅘 ja piirtämällä🐘🐼🐇. Siinä hän huomasi Ossin näönkin huonontuneen ja ymmärsi hänen enkeli-lintu harhanäkynsä, joita äiti ei nähnyt. Nuorukaisena Ossi sai silmälasit ja pääsi Jaakko-papan verstaaseen tekemään yksinkertaisia puutöitä.

Sukukirja

 Taas sain mielenkiintoisen kirjan selattavaksi. "Suku on suuri ja laaja on lankous"

Krapu 10

 Ystävykset

Stiina, Merja ja Virpi olivat olleet lapsuudesta asti ystävyksiä. Nyt oli järjestynyt yhteistä aikaa, tavattiin Virpin luona, joka oli luvannut kokata. Ilta kului rattoisasti ystävien kälättäessä ja kikattaessa.

 Kello lähestyi jo puolta yötä Stiinan havahtuessa kotimatkalleen. Merja lähti kaveriksi, olihan heillä yhteinen alkumatka. Ystävysten erottua Merja käveli kaupungin katuja muistellen hauskaa iltaa. Ravintolan kohdalla oli hiljaista kunnes ovi avautui ja portsari tönäisi humalaisen miehen ulos. Mies tuli vauhdilla kohti Merjaa. Merja väisti, mutta väärään suuntaan ja molemmat mätkähtivät maahan, Merja sihisi hampaittensa välistä," mikä idiootin idiootti ukko", noustessaan maasta. Huomattuaan pystyvänsä kävelemään, Merja jatkoi matkaa ja tutki kotona mustelmansa.

Krapu 8

 Ovikello soi aamulla ja oven takana seisoi naapurin nainen ja pikku poika. Nainen säksätti kuin ompelukone, Kaarina ei ehtinyt sanoa väliin kuin niin? nainen jätti pojan ja lähti juosten. Poika oli hetkessä sisällä, kun Kaarina keri ajatuksistaan äsken kuulemaansa...isä hakee...toipilaana ei pääse hoitoon....

Kaarina oli allerginen lapsille. Poikaa ei kiinnostanut lastenohjelmat, piirtäminen olisi ollut hauskaa vain seinille, leikkipuistossa poika kiusasi toisia, jäätelö levisi rinnuksille, ruoka oli pahaa. Kolmen jälkeen soi ovikello ja pojan isä tuli hakemaan Jesseään.

Kaarina oli tämän jälkeen vielä onnellisempi ummehtuneen kuplansa vanki, kuten oli kuullut työkaverinsa lausuvan hänen selkänsä takana...eikä avaisi ovea kenellekkään!!

Krapu 7

 Oli ollut helteistä ja kuivaa jo pari viikkoa. Jarkon ja Teemun kesätyöt päättyneet, aikomus oli lähteä telttailemaan. Jarkon isovanhemmilta oli jäänyt maatila, lähellä järvi ja pihalla kunnon grilli ja paikka oli pyöräilymatkan päässä.

Perillä oli mukavaa pulahtaa järveen viilentymään, illalla kokeiltiin ongintaa. Muutama ahven kypsyi äkkiä grillissä, telttakin nousi pystyyn rutiinilla. 

Yöllä Jarkko heräsi savun hajuun, kömpiessään ulos teltasta haju voimistui, oli alkanut tuullakkin. Nyt kuului rätinää, pian Jarkko tajusi metsäpalon syttyneen ja tuuli oli heihin päin. Vaatteet päälle ja suunta metsään, pyörillä ei voinut lähteä, kun tie vei kohti paloa.

Kuumuus ja palavien, kaatuvien puitten giljotiinit siivittivät askeleita päätielle.

Krapu 5

 Tiia oli pakkaamassa tavaroitaan, nyt olisi tauon paikka. Ponkkari heiluen hän kävi postilaatikolla, josta löytyi virallisen näköinen kirjekuori. Teetä hörppiessään hän avasi kirjeen, Richard pyysi kuvauksiin. Kauan sitten hän oli viestitellyt Richardin kanssa facebookissa. Olisihan se jännää, jos saisi mallin töitä!

Sovittuna päivänä Tiia ajeli tapaamaan Richardia Jyväkadulle. Autosta oli vielä matkaa, loppumatkalla tuli jo kylmä, kun hän minihameessa kahlasi kapeaa polkua. Oven avasi jykevän kokoinen köriläs, heti oven sulkeuduttua mies ahdisti Tiian seinää vasten. Tiialla oli tällaisiin käynteihin aina pippurisumute ilman korkkia taskussa, siitä hän suhautti miehen silmille. Napakka potku polvella haaruksiin ja Tiia ryntäsi ovesta ulos ja autolle.

Krapu 3

 Puhelin soi, vastaan tapojeni vastaisesti vieraaseen numeroon. Täällä Pulise-yhtiö, nimi menee ohi kuten tavallista. Meillä on nyt edullistakin edullisempi tarjous puhelimellesi, väsytyspuhelu jatkuu välillä minultakin kysytään jotain. Jossain välissä yritän vastustella, sanojani ei kuunnella, ryöpytys jatkuu...eikä siinä vielä kaikki..lahjakorttia, e-kirjaa. Kysyn paljonko olisi yhteislasku puhelimelle ja läppärille, saan siihen selvän vastauksen ja myönnyn operaattorin vaihtoon.

Sen jälkeen alkaakin rumba...kiitos, kun valitsit meidät...ethän jätä meitä, viestejä ja sähköpostia tulee monta päivää. Kerran soitetaan "vanhalta" operaattorilta, puhelimessa on mukava, selkeääninen nainen. Kerron tilanteen ja hän kertoo myös miten minun on irtisanottava itse mobiililaajakaistaliittymä.

Omapahan oli taas valintani, huohh!