Lienen ollut alaluokkalainen, kun pääsin mukaan Nisäsuon takana olevalle heinäpellolle. Menomatka sujui joutuisasti hevoskärrissä. Heinät oli aiemmin niitetty ja karhittu haravakoneella. Kesä tuoksui huumaavasti ja aurinko porotti. Tunsin jonkinlaista yhteenkuuluvaisuutta, kun sain olla nuorimpana matkassa. Heinänteko oli ainut, joka kokosi perheeni yhteen. Juoksutin tikkuja seivästäjille ja haravoin pienellä puuharavalla minkä jaksoin.
Päivä kääntyi iltaan, toiset lähtivät kävellen, jäljellä oli veljeni Erkki, minä ja hevonen. Kärrit jätettiin heinien kasaamista varten ladon luo. Erkki heilautti minut hevosen selkään ja sanoi, pitele harjasta! Mahdoin olla nähtävyys, jalat sojottaen tukevan hevosen selässä. Hevonen osasi kotiin taluttamatta ja jalkani eivät raapiutuneet vähäisiin puihin suon kohdalla.