Kaunis ja lämmin aamupäivä houkuttelee rannalle. Siitä on aikaa, kun kävelin siellä, alikulussa oli aiemmin vettä, enkä kehannu kiertää pitempää reittiä. Sama juttu nyt, sinnillä loikin vesiesteen, kastuihan siinä kengät kuitenkin.
Ounasjokkeen ei ole tullut yläjuoksulta vielä jäät. jatkan Arktikumin puistoon. Tapojeni vastaisesti kävelen hiljokseen, yritän nauttia jokaisella rapistuvalla aistillani luonnon heräämistä. Puistotyöntekijät ovat siivoilemassa talven jälkiä.
Vastaan tuleva koira käy moikkaamassa, mutkan jälkeen tullee uus mutka. Sitten aukeaa alimman kuvan näkymä, pieni saari, siihen pääsee sillan kautta. Vilikuilen oisko sinne rakennettu uutta, risuaita on vähän jatkunut. Suuntaan toisen kuivan alikulun kautta kotiappäin.
Pihakavulla minut ottaa vastaan, kevään ensimäinen västäräkki.
