perjantai 27. lokakuuta 2023

Krapu 43

 Lienen ollut alaluokkalainen, kun pääsin mukaan Nisäsuon takana olevalle heinäpellolle. Menomatka sujui joutuisasti hevoskärrissä. Heinät oli aiemmin niitetty ja karhittu haravakoneella. Kesä tuoksui huumaavasti ja aurinko porotti. Tunsin jonkinlaista yhteenkuuluvaisuutta, kun sain olla nuorimpana matkassa. Heinänteko oli ainut, joka kokosi perheeni yhteen. Juoksutin tikkuja seivästäjille ja haravoin pienellä puuharavalla minkä jaksoin.

Päivä kääntyi iltaan, toiset lähtivät kävellen, jäljellä oli veljeni Erkki, minä ja hevonen. Kärrit jätettiin heinien kasaamista varten ladon luo. Erkki heilautti minut hevosen selkään ja sanoi, pitele harjasta! Mahdoin olla nähtävyys, jalat sojottaen tukevan hevosen selässä. Hevonen osasi kotiin taluttamatta ja jalkani eivät raapiutuneet vähäisiin puihin suon kohdalla.

15 kommenttia:

  1. Kaunis muisto ja olit varmaan näky hevosen selässä. Hieman surulliseksi teki tuo lauseesi, jossa kerroit heinänteon olleen ainoan, joka kokosi perheesi yhteen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jokunen kauniskin muisto on jäänyt mieleen!
      Vanhin veljeni oli kaksikymppinen, kun synnyin, minulle on jäänyt vähiten perheen yhteisiä muistoja Susu.

      Poista
  2. Olipa sinulla hauska kotimatka.
    Onneksi edes heinänteko kokosi teidät yhteen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ainutkertainen Cara. Pihapelloilla pyörin aika pienestä matkassa opettelemassa työntekoa :)

      Poista
  3. Melko huikea kokemus pienelle ihmiselle! Sellainen joka tosiaan jää muistoihin ja muistiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todella huikea Peppone, kaksin käsin kiinni ja peläten jalkojeni puolesta :D

      Poista
  4. Lapsena heinäpellolla oli ihanaa. Vanhemmilleni heinänteko oli raskasta, mutta itselleni ne ovat yksiä parhaista lapsuusmuistoista ❤️ Mutta siihen aikaan traktorit olivat jo korvanneet hevoset.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, että sinäkin olet kokenut heinänteon ihanuudet :) Ei mitään muistikuvaa oliko meillä jo tuolloin traktori. Suo ylitettiin kuivemmasta päästä, ehkä traktoria ei olisi kestänyt kuitenkaan.

      Poista
  5. Voi miten ihana tarina.Niin ollappa tärkeä ja kuulua joukkoon,-pienelle lapselle ikimuistoinen hetki ⏰ .talveen kellot käännetän..HyVÄÄ viikonloppua 🤗🧡..halauksin Liisa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Liisa<3 Varsinkin "ylimäärä"lapselle hieno hetki :)
      Hyvää viikonloppua, halii niinkerta :)

      Poista
  6. Varmasti sellainen muisto, joka ei unohdu. Oli tavallista ennen, että koko perhe, kaikki kynnelle kynevät olivat heinätöissä. Minulla samankaltaisia muistoja. Myös hepan selässä puimalalta kotiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin on aimarii! Kiva, että sinullakin on samankaltaisia muistoja :) Isä oli neuvokas keksimään pienimmällekkin tekemistä. Viljapelloilla keräsin irronneet tähkät pikku koriin jne.

      Poista
  7. Komppaan tässä muita eli ihanaa kun edes heinänteko kokosi perheen yhteen. Itsellänikin on kivoja muistoja tätini perheen luona Nurmijärvellä heinänteosta. Hauskinta oli, kun me serkukset saatiin hyppiä ladossa heinien päällä, jotta sinne mahtui niitä sitten enemmän. Ja ne ihanat kahvihetket! Taidettiin me lapsetkin sitten vähän myöhemmällä iällä saada myös kahvia juodaksemme leipien ja pullapalan kanssa <3.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minun työnä oli kans heinien polkeminen latoihin. Siinä sai väistellä hankoja ja isoja heinätukkoja. Mitä täydemmäksi lato tuli väistelin myös katosta törröttäviä nauloja...ja välillä suolaa kintuille :D

      Poista
  8. Loistava artikulaatio! Viestisi on erottuva ja tarjoaa oivaltavia näkökulmia. Arvostan sitä, että jaat arvokkaan näkökulmasi.

    VastaaPoista