Krapu 39

 Eini joi väsyneenä aamukahviaan. Yö oli ollut repaleinen, kolotukset olivat herättäneet monta kertaa. Josko pieni lenkki ulkona piristäisi. Hän puki hitaasti päälleen monta kerrosta vaatteita. Mutisi rollaattorilleen: no niin ratsu uljas hophop.

Ulkona oli sumua ja pienen lammen luona paksu sumuverho. Eini istahti rollaattorin päälle, kuulosteli mitä kuului, kun ei paljon nähnyt. Kaivaessaan taskusta nenäliinaa, hän tunsi kädellään hengityksen. Eini kääntyi varovasti sivuttain, utelias poro oli ihan vieressä. Einillä oli tapana ottaa pieni leipäpala taskuun syöttääkseen pikkulintuja, poro oli varmaan haistanut sen.

Poro hotkaisi leivän ja pikkuhiljaa loittoni metsän uumeniin. Einikin lähti yllättävästä kohtaamisestaan luonnon eläimeen, tyytyväisenä hipsuttelemaan kotiin päin.

Krapu 37

Kesäisenä päivänä autioituneesta mökistä metsän keskellä alkoi kuulua naputusta ja sahaamista. Vanhapoika Reinon nähtiin ajelevan heiniä sinnepäin, hän kertoi naisen nimen Manta, ei mikään tyttönen ja hänellä oli lampaita. 

Varsinkin lapsia kiinnosti mökin asukas, he hiipivät ja kurkistelivat pihaa. Pihan keskellä oli iso muuripata jonka alla nuotio. Nainen keitteli padassaan jotain, muttei maistanut keitoksen makua. Lapset hiipivät lähemmäs, silloin Manta heitteli heitä kepakoilla.

Aikanaan Manta ystävystyi jokusen naisen kanssa, jotka viisaina olivat arvanneet Mantan harrastukset. Manta keritsi keväisin lampaat, villat karstasi ja kehräsi langaksi. Luonnon värejä hän käytti lankojen väreiksi. Talvisin hän neuloi mitä ihanimpia neuleita ja kävi myymässä kaupungissa.

Eilen oli kaunis ja lämmin päivä. Kävin kattomassa rantapuistossa kivinäyttelyä, kuvasin vain erikoisimmat.