Olin lauantaina yhdessä kässämarttakaverini Annelin kanssa
askartelemassa kakkupapereista enkeleitä hoivakodissa. Asukkaat ovat
muisti- ja hahmotushäiriöisiä henkilöitä. Pöydän ääreen keräytyi
kahdeksan rouvaa ja pääsimme pontevalla opastuksella työn alkuun.
Voi sitä riemua, kun kakkupaperi muuntautui pitsimekkoiseksi enkeliksi. Urakoimme noin 30 enkeliä, joista kävimme osan liimaamassa asukkaiden omien huoneiden ikkunoihin. Kuulin elämäntarinoita ja monet tarinat useampaan kertaan. Meillä oli mukavaa ja leppoisaa. Lopuksi joimme yhdessä iltapäiväkahvit.
Voi sitä riemua, kun kakkupaperi muuntautui pitsimekkoiseksi enkeliksi. Urakoimme noin 30 enkeliä, joista kävimme osan liimaamassa asukkaiden omien huoneiden ikkunoihin. Kuulin elämäntarinoita ja monet tarinat useampaan kertaan. Meillä oli mukavaa ja leppoisaa. Lopuksi joimme yhdessä iltapäiväkahvit.
Voisitko sinä ja ystäväsi käydä joskus vanhainkodissa tai palvelutalossa?
Pieni hetki riittää.
Laulua, musisointia, jutustelua, askartelua, lukemista, yhdessäoloa.
Olisin erityisen onnellinen, jos jakaisit Kakkupaperienkeli-vetoomustani
blogissasi tai kertoisit asiasta ystävillesi. Auttaminen ei maksa
mitään, mutta on arvokasta. Pannaan hyvämieli kiertämään.