maanantai 14. helmikuuta 2022

Krapu 7

Ajatukset ei pysy kirjan juonessa, olo on levoton. Untakaan on turha oottaa, hahmoni heijastuu ikkunasta, kun tuijotan ulos. Jänis hyppelee pihalla ja pysähtyy pälyilemään ympärilleen. Toivon, että huomenna saan nukkua, tekounta, mutta kuitenkin.

Herään aamulla aikasin, nukahdin muutaman tunnin aamuyöllä. Ei aamukahviakaan, tarkistan almanakasta noin sadannen kerran, on oikea päivä. Kirjaudun sairaalaan vartin yli seitsemän, hissillä viidenteen kerrokseen, istun odotusaulaan. Siitä huoneeseen, sairaalavaatteet päälle ja esilääkitys. Edellisellä kerralla nukahdin jo esilääkitykseen, nyt olen hereillä vielä leikkaussalissakin. Nukku-Matti on onneksi armelias ja antaa tujauksen saan nukkuakin :) Heräämön kautta osastolle, saan kahvia ja ruokaakin. Seuraavana päivänä pääsen kotiin toipumaan, suolistoleikkaukseni on ohi.