Maija oli asunut rivitalossaan kolme vuotta. Hän oli järjestänyt kiertävää runopiiriä ja kirjailtoja. Alun joltinenkin innokkuus oli kuihtunut ajan mittaan. Naapurit eivät halunneet yhtenäisyyttä.
Deittailukaan ei tuonut tulosta, vaikka Maija oli miestoiveissaan hyvin vaatimaton. Miehen oli oltava sopusuhtainen, älykäs, nikkarointitaitoinen ja muutenkin ahkera. Plussaa olivat myös siisteys ja varakkuus.
Eräänä päivänä lunta luodessaan hän keksi mainion idean. Hetsiltään hän lähti toteuttamaan sitä. Ok- talon pihalla oleva nainen riemastui, voi miten hyvä idea! Mies raivostui ja antoi tulla tuutin täydeltä: "Senjälkeen, kun me ei jakseta pihatöitä muutetaan kerrostaloon, vielä palkkaa ja vakuutuksia maksamaan vuokramiehestä." Maija huokaisi, hän olisi mielellään valinnut sen miehen.
