Hämärää touhua

Käväsin aamusella pikapikaa pihalla. Ei vilkkuvia valoja, ei möykettä, ei vessaetta...vain syvä hiljaisuus!
Tein pienen joulusiivouksen ja putsasin Miinakonnan akvan. Toivotin sille Vetistä Joulua, kun ei kelepaa lämmitellä lamppujen alla :(
Menen pariks päiväks äijän luo, ei lahjota toisiaan, kun ostettiin yhessä jouluruuat. Tietenkin kinkku, suolalohta, potut ja paisti.
Nyt, kun ite ei viiti, eikä oo tarvetta laittaa ihmeemmästi joulua, niin lapsuuven joulutki on saaneet kultareunukset. Meillä oli aina ruokaa, lämmintä ja aina joulukuusi ja taispa kävästä joka joulu pukkikin.
Toivotan mahdollisimman Hyvää Joulua sairaille, vähävaraisille, mielensä vangeille. Kaikille niille, joilla ei ole kaikkea, mutta yrittävät pärjätä sillä, mitä heillä on. Sekä kaikille blogitutuille<3 .="">

Pienet piirit

Kolme alinta kuvaa on Pajakylästä, sinne mittään asiaa ollu, ookasin vain matkassa. Ääni on ilmeisesti palannut yli viikon jäläkeen, sensijaan on kurkku taas hemmetin kipiä. Vieläköhän lienee samaa virusta, minkä lekuri totes perjantaina, kehotti tuplaamaan kortisonin. Tulipahan töistä rokulipäiviä, jos sitte joulun jäläkeen yrittäs....
Eilinen meni vähän plörinäks, kun piti tyttönen viijä kirkkoon, no, sattupa olemaan väärä laulupäivä, ..le!!!
Hain eilen ihan perusruokia, eiköhän ne viikon riitä.
Aiemmin kirjottelin tytöntytöstä, jota käytin vyöhyke-hierontajutuissa. Lääkäri oli kehottanu soittamaan ajan fys.terapeutille, lihakset jumissa ja epäillyt migreeniä, kun sitä on niin paljon suvussa. No, se on heleppo diagnoosi, oisin siitä huolimatta toivonu magneettikuvausta!
Tänne on tullut paljon uutta lunta, jos jossain vaiheessa uskallan (ulost...)ulkoilla, yritän ottaa kuvia.

Nettimartan kakkupaperienkeli-vetoomus

Olin lauantaina yhdessä kässämarttakaverini Annelin kanssa askartelemassa kakkupapereista enkeleitä hoivakodissa. Asukkaat ovat muisti- ja hahmotushäiriöisiä henkilöitä. Pöydän ääreen keräytyi kahdeksan rouvaa ja pääsimme pontevalla opastuksella työn alkuun.

Voi sitä riemua, kun kakkupaperi muuntautui pitsimekkoiseksi enkeliksi. Urakoimme noin 30 enkeliä, joista kävimme osan liimaamassa asukkaiden omien huoneiden ikkunoihin. Kuulin elämäntarinoita ja monet tarinat useampaan kertaan. Meillä oli mukavaa ja leppoisaa. Lopuksi joimme yhdessä iltapäiväkahvit.

Voisitko sinä ja ystäväsi käydä joskus vanhainkodissa tai palvelutalossa?

Pieni hetki riittää.

Laulua, musisointia, jutustelua, askartelua, lukemista, yhdessäoloa.

Olisin erityisen onnellinen, jos jakaisit Kakkupaperienkeli-vetoomustani blogissasi tai kertoisit asiasta ystävillesi. Auttaminen ei maksa mitään, mutta on arvokasta. Pannaan hyvämieli kiertämään.

Mummojen joulukalenteri

Mummo sarjis osui taas nappiin :D
Enkelparven tie kohti etelää vie! Kaikilla on turvaköydet matkassa, tuikut jää kotia, kun siellä on liikaakin valosaastetta. Lankanyttösessä on senverran, et ehkä saan yhennentoista valmiiks. Isompi enkeli on jo valmiina minun pääkopassa, jospa se raakaversio pullahtais joku päivä esille.
Enste pittää kokeilla kestääkö keuhkot pullajauhoja....

Lissää lunta

Eilisen -30 vaihtu alle kymmeneen ja lumipyryyn. Tässä taas tyypillisen surkeita otoksia keskikaupungilta. Joulupostit on olleet Itellan hoteissa jonkun päivän ja lahjomuksetkin on hankittu. Leipomukset valmistuu ehken viikonloppuna ja tilatut, virkatut enkelit pikkuhiljaa. Vielä on muutama työpäivä ennen joulua, sittenpä saakin jo joulu mennä :D

Joulu on, oi koita kiiruhtaa

Ai, mihinä tässä pitäs kiiruhtaa?
Tontut on kävässeet pikkujoulussa ja enkeli yrittää valaista heille tietä.
Viikon evakko ja viikon kirppis on ohi. Työ vaihtuu toiseen paikkaan, ainakin joulukuun ajaks. Onneks on eka jakso vain 4 päivää, vasen käsi on lähes poissa pelistä.
Kaikki merkit viittaa siihen, että joulustani tulee entistä karumpi. Eipä haittaa, kun riittää lukemista.