Yli kuusitoista vuotta sitten avautui eteeni uudenlainen maailma, kun ensimmäinen lapsenlapseni syntyi. Olivathan omat lapseni asuneet vuosikausia omissa kodeissaan. Olin paljon ekan lapsen kanssa, että äiti sai hoidella seuraavaa vauvelia. Ykkösen mennessä eskariin syntyi kolmonen, hänen kanssaan olin kaikista vähiten vauva-aikana.
Vuodet on kuluneet nopsasti, välillä tunnuin kuuluvan lapseni "irtaimistoon" :) Lapsille löytyi omat kaverit, ollaan menossa tai hautaudutaan netin syövereihin.
Poikanen on taas kiinnostunut legoista Fortniten sijaan. Siinä on hyvänä apuna käskyläiset hakemassa osia itse keksimiin tai nettiohjeitten perusteella rakennettuihin aluksiin.
Yhden lapsen uusin totemus minulle oli "Sulla on iso pää". Vastasin "Niin on ja harvassa korvia".
Kaikki mummolle rakkaita!