Unissaan

Minulle luvattiin perintö rikkaasta suvusta, josko osallistuisin hautajaisiin. Perinnön suuruutta en tiennyt ja esivalmistelutkin tökki. Jouduin raivaamaan edestäni ensin vanhaa, ennenkuin pääsin lähemmäs hautajaispaikkaa. Huomasin, ettei minulla ollut asiallista vaatetusta. Aloin hakemaan vaatekauppaa ja niinhän siinä kävi, kuten monessa muussakin unessa, vaikka mitä kummallisia paikkoja kuljin, mutten osunu oikeaan. Ehkäpä siihen vaikutti tää rikkaan suvun nuorempi polvi, joka kiusasi minua kaikin tavoin.
Viimein he toivat minulle mustat vaatteet ja 2 punasta puseroa, valihin niistä toisen ja päälle laitoin mustan paidan. Olisin halunnut meikkiä, mut aattelin, et nehän valuu kuitenki poskille.
Saavuttiin kirkkoon ja vanhempi ökypari oli jo siellä. Tyttö, jonka kans menin ei jostain syystä voinukkaan esitellä minua heille, olinhan uppo outo! Samainen nuori nainen meni ruumiin luo, joka makasi katavalkilla ja hengitti. Niiskutukseni lopahti, mutten uskaltanut hiiskahtaakkaan. Uneni loppui, ennenkuin elävää ruumista haudattiin tai edes poltettiin. Kukista en jostain syystä huolehtinut, enkä muista niitä olleen muillakaan.
Uneni on tosi, mutta julkaisuun innoitti Peppone.

Seikkailua

Piti kävästä aamuyöllä jossain kaupungissa, missä oli kauheita katuja, katutoimintaa, näyttelyitä, myyjäisiä ja jos, vaikka mitä. Enkä löytäny tytön ja entisen hellunsa luokse takasin. En muistanu katua, enkä muista oliko mulla puhelintakaan.
Toiseks menin nuoremman tytön luokse yllättäin, oli aika pimiää ja alko kuulumaan puhetta, yritin piiloutua, ei onnistunu. Siellä oli pitkä komia, tumma nuorimies, tervehti kylläkin ja sitten heräsin.
Varmaan kumpus nääkin unet vähän muitten helluiluista, kun omien lasten :D

Joka uniaan uskoo, se varjoaan pelekää

Eipä oo nyt unien uskomisesta kyse. Yli neljänkymmenen vuojen takanen koulunkäynti alako kummittelemaan unissa. Ensin näin 2-3 kertaa painajaisen, missä ois pitäny mennä kouluun. Kamala tilanne, kun en muistanu mittään asioita koulusta, eikä löytyny kirjoja. No, siinähän meni aikaa, kun näin seuraavan unen, missä kävin jo koululla, en menny luokkaan kuitenkaan. Seuraavassa unessa menin luokkaan ja istahin tuolille, siihen loppu se uni. Tähän mennessä viimesessä unessa menin kouluun ja olin usiammassa paikassa siellä. Jotain entisiä luokkakavereita oli kans ja mulla peräti kirjoja matkassa. Yhtään entistä opettajaa ei näkyny, oli vaan yks penkillinen iso nokkasia naisia, joilla pyöri päät koko ajan. Joku sitte kerto, et hyö on uusia opeja. Saapa nähä vieläkö tähän unisessioon tullee uusia unia.

Alitajunnan taantumus

Niin, nyt käyn unissani läpi keskikoulun loppu vaihetta, eli vuosiani 14-15. Oi, se on kaukana -70-luvun vaihteessa. Useena yönä oon nähny unta, miten on mentävä kouluun. Kauhu täyttää ajatukset, kun en muista mitään (oppimiani) asioita. Kerta kerralta mietin, mihin kaikki on hävinny mielestä ja en varmaan saa todistusta. Viime yönä oivalsin, ettei minua voi jättää luokalle, kun muka täytän sinä vuonna 16v. Ei se koulunkäynti ollu helppoa sillonkaan. Sillon kylläki luulin eläväni nuoruuttani, nyt jäläkeenpäin oon oivaltanu, ettei sitä nuoruutta ollukkaan.