Väriraitoja ja muistelus
Riepumatoista tulee mieleeni siskoni kutomat pitkät matot tuvan lattialla. Lauantaisin siivottiin ja laitettiin paremmat matot lattialle. Muistossani olen 4-vuotias, on kaunis helluntaisunnuntai. Sisarukseni ovat menneet vanhimman veljeni häihin. Olen kotona vanhempieni kanssa, meillä on miesvieras. Äiti keittää kahvia ja isä polttaa pilli Klubia ja juttelee vieraan kanssa. Minä harpon maton rantuja ja käyn välillä nojaamassa isäni polviin. On rauhallista.
Seppo oli herännyt aikaisin ja juonut aamuteensä. Nyt hän käveli pientä asuntoaan edestakaisin ja mutisi: Kauppaan...sätkätupakkaa...kauppaan. Viimein hän sai varmistettua, rahat ja avain olivat taskussa, vielä kengät jalkaan. Ulkona oli kaunis kesäinen aamu, sitä ei Seppo huomioinut, nyt oli mentävä kauppaan.
Jo kaupan pihalla hän kääri vapisevin käsin ensimäisen sätkänsä. Jalat veivät kuin itsestään Sepon metsäpolulle ja siellä pieneen ränsistyneeseen mökkiin, asukkaina hiiriä ja myyriä. Seiniltä oli revitty pahvia ja Seppo sytytti pahvin tuleen. Kuumuus kirvelsi sormia, hän heitti pahvinpalan lattialle. Aikansa sytyteltyään pahvinpaloja Sepolle tuli mieleen ruoka, makkaraa..perunaa...makkaraa.
Paloautot kaartoivat pian metsän laitaan sammuttamaan metsäpaloa.
