perjantai 26. syyskuuta 2014

Toinen talvipäivä

, kuvissa. Tänäänhän on jo kolmas lumi maassa, joskaan ei kaikki edelliset lumet sulaneet, vielä. Muistan yhen syksyn, kun eka lumi sato syyskuun lopussa. Muuten ei hätää, mutta rassaa hermoja, kun tulee jäätä, tulee lunta, sulaa, sataa, jäätää. Kunnon talvi tulee ties koska?

keskiviikko 24. syyskuuta 2014

Ensilumien esilumi

Koko päivän on tullu räntää, välillä vaakatasossakin. Nyt se on muuttunut vähän lumisemmaksi ja jää paikotellen maahankin sulamatta.
Eilinen järjestetty sähkökatko epäonnistui sekin! Katkos kesti yli tunnin ja meikää nyt ei paljon haitannu, mitä törmäilin tavaroihin. Piti olla liikkeellä, kun ei tullu uni, eikä pystyny lukemaan. Nyt ne sössijät aikoo uusia katkon jossain vaiheessa. Taas saa ihmiset töllistellä pimiätä kaupunkia.

tiistai 23. syyskuuta 2014

Ei hätäpäivää, ei kuura aamua!

Eilen paistoi aurinko koko päivän, mutta kuura viipyi varjopaikoissa.
Yskän ryskä on kierrelly lähitienoilla, nyt se sautto minutki.
Taas suuren puhistuksen aika, kämppä on täynnä kirppistavaroita. Katotaan miten käy, kun entinen suuri ostovoima, venäläiset on vähemmistönä.

maanantai 15. syyskuuta 2014

Eiruskaa


Lauantaina oli lämmin päivä, mutta kova tuuli. Keltaisia lehtiä tuli mattona maahan. Nyt on vasta ollut muutama kylmä yö, joten ruska ehkä ehtii värittyä joissain kohdin. Huom! Ylin kuva on kallellaan, niinku minäki, ette te : D
Nuorempi neito läks viiden tunnin synttäreille äitinsä tekemässä kampauksessa! Edestä tulee ranskalainen letti ja hius on vaaleampi kuin kuvassa.

sunnuntai 7. syyskuuta 2014

Projekti etenee

Jäljellä on 15 samanmoista. Muuten elämä onki ollu hissuttelua, välillä pelkästään sisätiloissa. Koipi ja selkä on ärtyny siihen malliin. Tarkotus ois kuitenki ens viikolla alkaa säännöllisemmät salikäynnit. Isot pinot kirjoja on tullu luettua, mitään erikoisempaa ei niissäkään.

tiistai 2. syyskuuta 2014

Muistoissa

Tämä kirja ja omien lapsuusmuistojen kirjoittaminen vie minut mukanaan. On palattava niihin vähiin ilonaiheisiin ja synkkiin muistoihin.
Kirjan talo on lapsuusnaapuri ja Maikin sedästään kirjoittama kirja. Siinä sivutaan kuitenkin minun lapsuusajan kotia, Maikin isoisovanhemmat ovat asuneet samassa talossa. Samuli Paulaharju on piirtänyt taloon laajennuksenkin, joka ei toteutunut. Luulen, ettei toteudu vieläkään, kun vanhaa taloa rempataan.
Kirjasta putkahtelee vanhoja paikkoja ja minulta unohtuneita sukulaisuussuhteita.
Kuvan vanhaa taloa ympäröi ihana puutarha, kiitos Maikin ukin sain itsekkin elää lapsuuteni pienemmän puutarhan ympäröimänä.