maanantai 16. tammikuuta 2023

Krapu 3

 Puhelin soi, vastaan tapojeni vastaisesti vieraaseen numeroon. Täällä Pulise-yhtiö, nimi menee ohi kuten tavallista. Meillä on nyt edullistakin edullisempi tarjous puhelimellesi, väsytyspuhelu jatkuu välillä minultakin kysytään jotain. Jossain välissä yritän vastustella, sanojani ei kuunnella, ryöpytys jatkuu...eikä siinä vielä kaikki..lahjakorttia, e-kirjaa. Kysyn paljonko olisi yhteislasku puhelimelle ja läppärille, saan siihen selvän vastauksen ja myönnyn operaattorin vaihtoon.

Sen jälkeen alkaakin rumba...kiitos, kun valitsit meidät...ethän jätä meitä, viestejä ja sähköpostia tulee monta päivää. Kerran soitetaan "vanhalta" operaattorilta, puhelimessa on mukava, selkeääninen nainen. Kerron tilanteen ja hän kertoo myös miten minun on irtisanottava itse mobiililaajakaistaliittymä.

Omapahan oli taas valintani, huohh!

lauantai 24. joulukuuta 2022

 Hyvää Joulun aikaa jokaiselle omannäköistä ja ennenkaikkea terveyttä. Puolitoista viikkoa koronassa, nyt toipilaana(toivottavasti). 

tiistai 29. marraskuuta 2022

Krapu 48

 On jouluviikko, seurakunnan vapaaehtoiset ovat talkoilleet lahjaksi saatujen vaatteitten kanssa. On valikoitu ja pestykin ehjiä vaatteita ja peittoja. Nyt on pakattu autot täyteen vaate-ja ruokakasseja. Osoitteet on selvillä, yksinäisiä vanhuksia, köyhiä lapsiperheitä ja vinkkejä on saatu jopa parista metsämajasta. Ohitetaan isoja jouluvalaistuja taloja, huviloitakin. Suuntana on vähemmän valaistut talot, mökit, rivi- ja kerrostalot. Kaikkiin taloihin ei pääse lumihankien takia pihallekkaan. Ruokakasseissa on kahvia, riisipuuroa, suklaata, leipää...lapsille on varattu pienet paketitkin. Juttua riittäisi joka paikassa pitempäänkin, vielä on monta paikkaa käymättä. Aatonaattona on viimeiset reissut, sitten toivotellaan hyvät joulut ja lähdetään viettämään omia joulujaan. Metsämajoja ei tällä kertaa löytynytkään.

tiistai 15. marraskuuta 2022

Krapu 46

 Mitä tehdä, kun naiselle tulee ikäkriisi? Ensimäisen kerran elämässäni, kun 70 on lähempänä kuin 60! Kasvojen iho veltostuu, silmäpussit roikkuu ylhäällä ja alhaalla. Näkö ja kuulo huononee, ei auta monitehot ja kuulolaite on hankinnassa. Ryppyjä on kuin haitarissa, hikoilu ei lopukkaan vaihdevuosien mentyä ohi. Muisti huononee ja kömpelyys on jokapäiväistä. On vaivoja ala-ja yläpäässä ja siinä välilläkin.

Ei ole halua eikä rahaa kauneusleikkauksiin. Meikkaaminen tuntuu vieraalta, ripsetkään ei ole enää niin tiheät kuin ennen. Auttaisko uusi kampaus, laitanko padan päähän ja lipsuttelen ylimääräiset karvat pois. Tulevaisuus on kuin musta aukko, missä joku irvistelee ja lällättää, etpä tiedä mitä on vielä tulossa!

torstai 27. lokakuuta 2022

Ensi lumi tuli eilen



 Pikku nyppylällä oli ehtinyt käydä laskijoita😊

tiistai 25. lokakuuta 2022

Krapu 43

 Mäkisen perhe oli kotiutumassa kuukauden kesälomaltaan. Jo kaukaa he näkivät maston ja arvailivat näkyisikö se heidän viidennessä kerroksessa olevaan asuntoonsa. Lapset syöksyivät sisällä ensimäisinä ikkunoihin ja ilmoittivat vanhemmilleen tornin näkyvän puoliksi.

Torni ei jaksanut kauempaa kiinnostaa muita kuin nuorinta Peppiä. Peppi jaksoi istua tuntikausia ikkunassa. Seuraavana päivänä Peppi huusi äitiään ikkunaan ja kysyi näkikö äiti jättiläisen? Eihän äiti nähnyt. Tyttö selitti innoissaan miten iso jättiläinen oli, käveli pienempien talojen yli. Katso äiti, tuo torni on siveltimen paikka, jättiläinen maalaa taivasta, kuvaili Peppi.

Pikkuhiljaa Pepin aika meni eskarissa ja uusien kavereitten kanssa. Ei näkynyt enää jättiläistä ja tornikin oli vain torni!

torstai 13. lokakuuta 2022

Krapu 41

 Veikko Lavi lauloi aikoinaan: Ihmisiä on kuin muurahaisia, ne loputonta polkuansa taivaltaa...

Danny taas: ...ihmisillä on kiire, ei minnekkään.

Tuleeko kiireen tuntu kelloa vilkaisemalla?

Kirka vaati:...kellon seisahtuvan tahdon...

Topi Sorsakoskella kelloja taisi olla useita:...kello joka seinälläni raksuttaa...

Jarkko Martikainen: Kello on paljon kulkekaa hiljaa...

Iäkkäänä kiire häviää, eikä kelloakaan tarvitse yhtenään vilkuilla.

Matti Louhivuori:Hiljaa mummon vanha kaappikello raksuttaa mummon pienen pirtin lämpimässä... Nuorikkona mummo kerran  lahjaks kellon sai, silloin päivä oli mittumaarin, kellon  tehnyt oli käsi vaarin...

Teot puhuivat, ellei uskaltanut sanoa kuten,

Teppo Ruohonen: Minä rakastan sua, sulle kaikkeni annan ja elämä vie meitä päin parempaa..