tiistai 29. marraskuuta 2022

Krapu 48

 On jouluviikko, seurakunnan vapaaehtoiset ovat talkoilleet lahjaksi saatujen vaatteitten kanssa. On valikoitu ja pestykin ehjiä vaatteita ja peittoja. Nyt on pakattu autot täyteen vaate-ja ruokakasseja. Osoitteet on selvillä, yksinäisiä vanhuksia, köyhiä lapsiperheitä ja vinkkejä on saatu jopa parista metsämajasta. Ohitetaan isoja jouluvalaistuja taloja, huviloitakin. Suuntana on vähemmän valaistut talot, mökit, rivi- ja kerrostalot. Kaikkiin taloihin ei pääse lumihankien takia pihallekkaan. Ruokakasseissa on kahvia, riisipuuroa, suklaata, leipää...lapsille on varattu pienet paketitkin. Juttua riittäisi joka paikassa pitempäänkin, vielä on monta paikkaa käymättä. Aatonaattona on viimeiset reissut, sitten toivotellaan hyvät joulut ja lähdetään viettämään omia joulujaan. Metsämajoja ei tällä kertaa löytynytkään.

tiistai 15. marraskuuta 2022

Krapu 46

 Mitä tehdä, kun naiselle tulee ikäkriisi? Ensimäisen kerran elämässäni, kun 70 on lähempänä kuin 60! Kasvojen iho veltostuu, silmäpussit roikkuu ylhäällä ja alhaalla. Näkö ja kuulo huononee, ei auta monitehot ja kuulolaite on hankinnassa. Ryppyjä on kuin haitarissa, hikoilu ei lopukkaan vaihdevuosien mentyä ohi. Muisti huononee ja kömpelyys on jokapäiväistä. On vaivoja ala-ja yläpäässä ja siinä välilläkin.

Ei ole halua eikä rahaa kauneusleikkauksiin. Meikkaaminen tuntuu vieraalta, ripsetkään ei ole enää niin tiheät kuin ennen. Auttaisko uusi kampaus, laitanko padan päähän ja lipsuttelen ylimääräiset karvat pois. Tulevaisuus on kuin musta aukko, missä joku irvistelee ja lällättää, etpä tiedä mitä on vielä tulossa!

torstai 27. lokakuuta 2022

Ensi lumi tuli eilen



 Pikku nyppylällä oli ehtinyt käydä laskijoita😊

tiistai 25. lokakuuta 2022

Krapu 43

 Mäkisen perhe oli kotiutumassa kuukauden kesälomaltaan. Jo kaukaa he näkivät maston ja arvailivat näkyisikö se heidän viidennessä kerroksessa olevaan asuntoonsa. Lapset syöksyivät sisällä ensimäisinä ikkunoihin ja ilmoittivat vanhemmilleen tornin näkyvän puoliksi.

Torni ei jaksanut kauempaa kiinnostaa muita kuin nuorinta Peppiä. Peppi jaksoi istua tuntikausia ikkunassa. Seuraavana päivänä Peppi huusi äitiään ikkunaan ja kysyi näkikö äiti jättiläisen? Eihän äiti nähnyt. Tyttö selitti innoissaan miten iso jättiläinen oli, käveli pienempien talojen yli. Katso äiti, tuo torni on siveltimen paikka, jättiläinen maalaa taivasta, kuvaili Peppi.

Pikkuhiljaa Pepin aika meni eskarissa ja uusien kavereitten kanssa. Ei näkynyt enää jättiläistä ja tornikin oli vain torni!

torstai 13. lokakuuta 2022

Krapu 41

 Veikko Lavi lauloi aikoinaan: Ihmisiä on kuin muurahaisia, ne loputonta polkuansa taivaltaa...

Danny taas: ...ihmisillä on kiire, ei minnekkään.

Tuleeko kiireen tuntu kelloa vilkaisemalla?

Kirka vaati:...kellon seisahtuvan tahdon...

Topi Sorsakoskella kelloja taisi olla useita:...kello joka seinälläni raksuttaa...

Jarkko Martikainen: Kello on paljon kulkekaa hiljaa...

Iäkkäänä kiire häviää, eikä kelloakaan tarvitse yhtenään vilkuilla.

Matti Louhivuori:Hiljaa mummon vanha kaappikello raksuttaa mummon pienen pirtin lämpimässä... Nuorikkona mummo kerran  lahjaks kellon sai, silloin päivä oli mittumaarin, kellon  tehnyt oli käsi vaarin...

Teot puhuivat, ellei uskaltanut sanoa kuten,

Teppo Ruohonen: Minä rakastan sua, sulle kaikkeni annan ja elämä vie meitä päin parempaa.. 


lauantai 8. lokakuuta 2022

Nöyhleijä


 Tänä syksynä jäi ruskakuvat ottamatta. Tässä on käsityöt pitkältä ajalta, nyt sain vasta pääteltyä. Itellekki muistutuksena, etten ostais vähään aikaan valmiiks raijotettua lankaa. Siinä on tällääminen sukkiin tai lapasiin!!

torstai 29. syyskuuta 2022

Krapu 39

 Siru oli tullut vanhempiensa mökille Tiku-koiran kanssa. Siru käveli paljain jaloin ja seurasi koiransa puuhia. Tiku kävi välillä lipaisemassa vettä kalliorannalla. Sirukin päätti kokeilla jaloillaan veden lämpöä, olihan se vielä lämmintä. Siru heräsi Tiku-koiran kimeään haukkuun ja huuto vaimeni voihkaukseksi. Partaiset kasvot näkyivät hänen yllään ja suu liikkui.

Vahvat kädet auttoivat Sirun sisälle vuoteeseen, hän ei ymmärtänyt vieläkään, oliko mies lyönyt häntä? Mies esitteli itsensä Timoksi ja kertoi, miten oli nähnyt Sirun kaatuvan. Käynti päivystyksessä ja pään kuvaus toivat viikon levon. Timo toi Sirulle päivittäin ruokaa ja kyseli vointia, viimeistään silloin Siru uskoi, että kallio oli ollut liukas!