Aattona haudoilla.
Joulupäivänäkin oli muistokivillä yhtä paljon kynttilöitä palamassa.

Sain lahjaksi ihanan siilin ja kynttilä/kukkalasin.
Perinteistä hyasinttia ei tullut ostettua, tulilatvan hain joulupäivänä.

Joulu tulee ja menee

Vähäiset lahjat hankittu, muutama kakku paistettu, kortit lähetetty, laulettu kirkossa joululauluja, vähän kuopsutettu nurkkia ja tuuletettu tekstiilejä(oli parina päivänä pakkanen).
Joulun kiireet on loppuneet vuosia sitten.
Nyt sataa lisää lunta, on kaunista ja hiljaista.

Krapu 50

Yli kuusitoista vuotta sitten avautui eteeni uudenlainen maailma, kun ensimmäinen lapsenlapseni syntyi. Olivathan omat lapseni asuneet vuosikausia omissa kodeissaan. Olin paljon ekan lapsen kanssa, että äiti sai hoidella seuraavaa vauvelia. Ykkösen mennessä eskariin syntyi kolmonen, hänen kanssaan olin kaikista vähiten vauva-aikana.
Vuodet on kuluneet nopsasti, välillä tunnuin kuuluvan lapseni "irtaimistoon" :) Lapsille löytyi omat kaverit, ollaan menossa tai hautaudutaan netin syövereihin.
Poikanen on taas kiinnostunut legoista Fortniten sijaan. Siinä on hyvänä apuna käskyläiset hakemassa osia itse keksimiin tai nettiohjeitten perusteella rakennettuihin aluksiin.
Yhden lapsen uusin totemus minulle oli "Sulla on iso pää". Vastasin "Niin on ja harvassa korvia".
Kaikki mummolle rakkaita!

Krapu 48

Kansakoulussa

Olipa kerran, niinhän ne sadut alkaa. Tämä ei ole satu vaan hajanaisia muistikuvia sisältävä muistelo. Kävin kansakoulua neljä luokkaa, alakoulun kolmen luokan opettaja oli vanhemman puoleinen Saimi rouva. Yläkoulussa oli opettajana keski-ikäinen Eino, hänellä oli omat suosikkinsa. Oli minun onneni, ettei häntä tarvinnut sietää yhtä luokkaa enempää. Koulumatka oli vain puoli kilometriä, isä piti useimmiten huolen herättämisestä, kun aamuisin olis niin nukuttanut. 60-luvulla oli lauantaitkin koulupäiviä, silloin aukesi kirjakaapin ovet. Luin varmasti kaikki satukirjat, en ehkä poikien kirjoja.  Uskoisin, etten viivytellyt kotimatkalla, kun tiesin kotona olevan kahvia ja äidin leipomaa pullaa tai ainakin karjalanpiirakoita. Samalla sain uppoutua kirjan salaisuuksiin.

Sini-valkoista haaste 2019

Minun mielestäni Suomen lippu on kaunein maailmassa. Siinä kuvastuu isänmaallinen sinivalkoisuus.

Kunnioitan suuresti sotaveteraaneja, sotiemme miehiä, jotka takasivat meille itsenäisyyden.
Samoin kuin heitä, jotka kaatuivat rintamalla. Sotapäiväkirjan haalistuneella sivulla setäni Veikon kaatuminen.

Samoin setäni Väinö.
Enostani Mikosta ei ole löytynyt tietoja.

Minulle sinivalkoisuus on Suomi puhtaine vesineen, vehreine metsineen...

...kivikkokukkineen.

Minulle sinivalkoisuus on kuusi tai neljä vuodenaikaa tai vain kaksi :)

Nyt vähän vanhempana, kun ymmärrän enemmän? olen lukenut paljon kirjoja sota ajasta.
Tässäkin kirjassa kerrotaan siitä ajasta, ei rintamalta, vaan siviilistä. Miten kotirintamalla on pärjätty ilman miehiä, niukissakin oloissa.



Tämän haasteen lähetti Hopeiselta kuunsillalta Liisa. Haasteen alkuun panija on

http://puutarhahetki.blogspot.com/

En haasta ketään erikseen, jokainen saa ottaa tämän, joka haluaa ja ilmoittaa yllä olevaan linkkiin Tiiulle.

Krapu 45

Tarja hyräili keittäessään lohisoppaa, isosiskonsa Salme oli tulossa yökylään. Tarja mietti mielessään miten läheisiä he Salmen kanssa olivat, mikään ei ollut muuttunut lapsuudesta.
Pian ovikello soi ja Salme tuli kassinsa ja sateenvarjonsa kanssa. "Onpa siellä märkää, oi miten hyvä tuoksu täällä on!", Salmelta saattoi tulla puhetta monesta eri asiasta samassa lauseessa.
Keitto oli valmista ja he istuutuivat syömään. Ilta meni kuten tavallisesti, saunottiin ja istuttiin takan ääressä teemukien kanssa.
Hyvin nukutun yön jälkeen siskokset joivat aamukahvin ja Tarja lähti käymään postilaatikolla. Hetken päästä hän palasi sisälle hieroen kipeää kankkuaan.
"Olethan sinä varovainen" Tarja huolehti siskon ollessa lähdössä, Salme lupasi olla!

Rohinaa ja ähinää

Eilen kävin vaihteeks lääkärissä kurkkukivun, yskän ja muitten oireitten takia. Tavoitteeni oli kiinnittää lekurin huomio poskionteloihin, kun oma diagnoosi on jatkuva tulehus siellä.
Keuhkoista kuuluki rohinaa ja sain antib.joilla pitäs muutkin tulehukset saaha kuriin.
Lääkäri oli mukava, tavallinen "ihminen", oon käyny aikasemminkin hänen luonaan. En osannu vain yhistää enää nimeä ja henkilöä.

Eilisen illan ja tän aamun oon taistellu läppärin toimimaan taas reitittimen kautta ja uuven tabletin.
Tilasin tabletin viimein muka edullisen tarjouksen ja läppärin huonon kunnon takia.
Taistelussa en oo vielä voitolla, tabl. ei suostu yhteistyöhön ja voin hyvillä mielin motkottaa, kun asiakspalvelusta soitetaan :)

Kotosalla

Talavi on tulossa, nyt -7.
Muutama päivä reissusta, olo on väsynyt, lamaantunut, toisaalta helpottunut.
Tapasin kolme lähisukulaista, vanhin veljeni (20v. vanhempi) on hoitokodissa, dementoitunut, osin laitostunut. Ei tuntenut, mikä oli arvattavissa. Pyysi ulos kävelemään, käveli reippaasti ja pysyis varmaan kunto, jos pääsis joka päivä ulos pikku lenkille. Luonne oli muuttunut täysin.

Itellä on vähän flunssanenki olo, junassa oli kipeitä ihmisiä ja täällä vastassakin.

Krapu 37

Sateisena iltana koputettiin oveeni, avasin oven ja sieltä ilmestyi tyttö. "Mummo, minä sain mopokortin"!! Onnittelin tietenkin vuolaasti vettä valuvaa tyttöä, taisin kaivaa kukkarostani pari pientä seteliäkin. Rahaa tarvittaisiin entistä enemmän, kun kilometrejä kertyisi.
Olin tiennyt hänen ajokokeestaan, mutten kysynyt tulosta. Tiesin tytön ilmoittavin mikäli pääsisi läpi.
Yllätys oli, että hän uskaltautui ekana päivänä kaupunkiliikenteeseen. Olihan hän tietenkin opetellut omalla pihalla mopon nippelit ja ajellut, minkä siinä mahtui.
Ei hän kauan ehtinyt sisällä viivytellä, kaverit odotteli. Katsoin ovensuusta, kun hän lähti viilettämään sateeseen omalla, ihka uudella Apriliallaan.
Mietin tuleeko ensi keväänä seuraava tyttö ilmoittamaan m-autokortistaan, jos ei mieli muutu siihen mennessä.

Eipä tullu hyvää kuvaa Nurmilinnusta, suurennettuna näkee ehkä paremmin. Huivi on epäsymmetrinen, aina oikein ja pitsiosiot vuorottelee. Oikasin taas silmukoita oman mielen mukaan :) Loppuun ois tullu oikiasti nirkkoreuna, tein tavallisen päättelyn.

Aniliineja kalloja pukkaa :)

Tänään oli hyvä postcrossingpäivä, harmittava heijastus Nalle Puh kortissa :(

Marjakesä on puolukoita vaille, mustikoita tuli vähän, mut mennään niillä.
Hienoja lämpimiä päiviä ollut vielä monta, tänään tuntu vähän viileemmältä ja satelikin.
Viikonloppuna on kansainväliset markkinat, siellä on käytävä, tuskin ostan mitään.

Villivattuja

Säät ei ole suosinu marjastuksen alottamista, eilen aamulla oli vähän aikaa kuivaa tai ei satanu yölläkään. Syöksyttiin vatukkoon, saalis n.8l, kuvasta puuttuu yks astia. Keskipäivällä kotia ajettaessa alko satamaan.
Tännään ois Wanhat Markkinat, josko ois yhtä hyvä tuuri, ettei kastuis. Sinne on turha yrittää varjon kans, porukkaa on paikoin tungokseen asti.

Loppukesää

Tämän huivin virkkasin puuvilla-pellavalangasta, tuli ihan hyvänkokonen, yläreunassa on pylväskerroksia.
Lapsilla alakaa huomenna koulut ja tytöt innostui (toinen pakotettuna) siivoamaan huoneitaan ja vaatekaappejaan. Yks kassillinen meni suoraan roskiin, kolme kassia toin laitettavaks kirpparille ja varmaan tulee vielä lisääkin.

Pikku reissu

Lapin pöllö.

Kotkia

Ilmeisesti urosjääkarhu, toisessa aitauksessa ei näkyny mittään.

Ahma

Valkohäntäpeuta

Myskihärkiä

Tytön hoitokoira, ei Ranualta vaan Ounasjoesta :)

Perjantaina käytiin Ranualla, tuuli oli hyytävä, vaatteita oli liian vähän päällä. Porukkaa oli kuitenkin liikkeellä välillä pikku tungokseen asti.
Eläinten kuvaus oli ihan epätoivoista, useimmat eläimet oli piilossa mm. manuli, kettu, susi, ilves ja jääkarhunpentu. Varsinkin linnut oli niin kaukana puitten takana, etten yrittänytkään kuvata.
Nimetkin unohtu samaa vauhtia, kun siirty seuraavaan aitaukseen :)

Keskellä kesääkö

 Tuulettimen kuivatessa hikisiä sormia tein Kolibri langasta Fifi huivin. Kuvittelin langan taas liukuvärjätyksi, eip ollu!

Ikkunakukat alakaa piristymään alkukesän viileistä, ootan kovasti jaksaako pitkät äitienpäiväruusun varret pukata vielä kukatki :) Vas.puolen lobelia ehti jo kuivahtaa jäi toisesta kasvussa jäläkeen.

Puun tuoksua

Äijä terotteli pari kirvestä ja kahtena päivänä urakoi kaks pinoa! Minusta ei ollu siellä paljon apua, pyörinpähän välillä tiellä :) Keräilin teeaineksiakin talavea varten, kun oli kuiva päivä.

Jottain

Perjantaina ajeltiin mökille, äijä ajeli kaikki nurmikot. Mie haahuilin ympäriinsä, ei oikein saanu otetta mistään. Lauantaiaamuna alko satelemaan, saunottiin ja tultiin kotia.

Juhannusruusu tuo aina mieleen lapsuuven.

Alakukesän vaatimattomat ja tavalliset :)

Kokeilukappale pääkallohuivista. Tilasin joskus sukkalankaa, oli niin ohutta, etten mitään sukkia yrittäny, huiviin ihan sopiva.

Käväsy mökillä

Äijä kävi maanantaina pätkimässä rangat.

Keisarinkruunut ja päivän liljat alottellee kukintaa.

Sää on mitä on, elikkäs vilponen, enimmäkseen alle +15. Eilen tais olla lämpimin päivä vähään aikaan. Tästä viikosta tuli vähän kiireisempi mitä suunniteltiin :)

Tän kesän urakka

Kylläpä kutistui vaatimattomaks iso rankakasa...

Pölökkyjä on saunan seinään asti...

Tuolta rannasta niitä kiskottiin, kannettiin, vejettiin kottikärryllä ja vielä pihan yli.
Hiki virtas, sääsket ja mäkärät ilakoi :(

Yritin kuvata, kun rentukat kukkii kokonaan upissa. En juurikaan nähny mitään heijastukselta, valkoset on pilviä, eikä saastetta :)
Mökki siivottiin perjantaina, saunottiin, rillattiin ja yövyttiin.
Eilen kävi tyttö kahen lapsen kans ja haudattiin tytön koira ed.viereen.

Lämpö ja aurinko on helliny(muutaman päivän jaksaa sitäki), ennustettuja ukkos- ja saekuuroja eijoo näkyny.

Tulipas utuinen kuva, otin niin kaukaa. Mökillä oli mukavan lämmin päivä. Suunnitelmia oli paljon, mut tekelehittiin sitä sun tätä :) Yöllä heräili kutinaan, jotta oli siellä jokunen sääskiki.

Haravointiurakka ohi

Piha lännestä

ja pohjosesta

Istun mielelläni mökin rappusilla ja siitä näkyy nyt pihlajien välistä joki. Se on vielä vähän outo maisema, kun ranta raivattiin loppukesästä.

Eka mökkipuolipäivä

Katkoin marjapensattein oksia, vain niitä, jotka makaavat maassa. Alkaa olla sille työlle vähän myöhäinen ajankohta! Aloteltiin haravointia, sitä lajia ei jaksa koko päivää.
Sään puolesta ihanteellinen päivä, +14 aurinkoa ja heikko tuuli vilvotteli :)

Tulva on ainaki Kemijoella laskemaan päin, roskarajasta näkee missä asti ollut.

Tällä kertaa ei vesi huuhellu äijän grilliä :)

Sula vesi

Jäät on lähteneet niin Ounas-

kuin Kemijoestaki.

Munkki, munkimpi, munkein

Ulukonäkö voi pettää, ihan yhtä hyviltä maistuvat, ku ennenki :)
Sää on jäähtyny, mut rinko paistaa!

Pääsiäisen kukka

Vanhan vanha amaryllis innostu pukkaamaan kukkaa, liekkö auringon paisteet auttanu :) Monena vuonna on suurin sipuli tehny vain kaks kukkaa. Nyt teki pienempi sipuli kaks, isompi kaks ja vielä nousee toinen kukkavana.

Vasta auennu.

Kuvvaappa tätä, kun jokahinen sojottaa eri suuntaan.

Krapu 14

Lapsuudenystävä

Opimme melkosen nuorina tuntemaan toisemme, olivathan kotimme näköetäisyydellä. Samaa tietä kuljimme niin kansa- kuin keskikouluunkin, viides luokka junnattiin vierekkäin.
Keskikoulun jälkeen muutin kauas kotipaikkakunnaltani, kortit ja kirjeet kulki ja käydessäni kotona näimme toisemme.
Hänestä tuli myös nuoremman tyttöni kummitäti.
Ystäväni on aina ollut järkevä ja hyvin iloinen ihminen. Minä taas synkkä ja tuulella käyvä. Yhteistä meillä lienee jonkinlainen yksin olon tarve.
Ystäväni on myös hienotunteinen ihminen, en ole koskaan pettynyt häneen. Juttumme polveilevat arkipäiväisistä vähän syvällisempiin, tietenkin vaihdamme kuulumisia yhteisistä tutuistammekin.
Toivon meille monta ystävyyden vuotta, me elämälle allergiset!

Torstai

Istuin keskimäisen lapsenlapsen kans aamupäivän pikapolilla ja iltapäivällä meni tunti röntgenissä.
Eilen oli talviliikuntapäivä ja tyttö oli kaatunu lasketellessa ja jääny sormet toisen tytön suksen alle. Kolme sormea oli turvoksissa ja kipein oli se, joka on murtunu ennenkin. Huomenna kenties saa tietää onko siinä nyt murtuma.

Hahtuvalangan jämät on loppusuoralla, tein itelle kotitossukat tuplapohjalla.

Testipotsi

Soitin ajan keuhkoröntgeniin, samalla tein toivomuksen spirometria ajasta. Kysyin onko minulle reseptiä apteekissa, kun närästyslääkkeeni nelinkertaistetaan?! Syynä ajottainen paha maku suussa, satun tietämään millainen on närästys ja se maku ei ole sitä. Joten testataan.
Nielurisojani ei poisteta, koska ei ole tarvetta. Ei minustakaan. Sensijaan vois olla tarvetta punkteerata poskiontelot. Yksityiselle en mene.
Olo on taas huonompi, väsynyt, syän jumpsuttaa ylikierroksilla ja yllätys, kurkku on entistä kipiämpi.

Kävelin hyvin rauhallisen lenkin, kun on huumaavan kirkas päivä.

Aamulla on koululaiset käyneet laskemassa mäkiä, illalla ja yöllä sato nimittäin uutta lunta. Hassusti otin kuvan, kun ei mäeks taho tunnistaa.