keskiviikko 30. syyskuuta 2020

Syyskuun loppua

Vähän löytyi värejä. Eilen oli lämmin, kaunis päivä, lähes tuuleton.

 Vanhemmalle tytölle harmaasävysiä sukkia, nää onki ainoat mitä sain kesän aikana valmiiks.

perjantai 25. syyskuuta 2020

Krapu 39

 Tunti

Jenna istui luokassa puhdas paperi edessään. Oli äidinkielentunti ja opettaja oli antanut tehtäväksi kirjoittaa sadan sanan kravun otsikoineen, aiheena tietenkin mennyt kesä. Jenna puhisi mielessään, joo-o uintia, kaverin kans hengailua, sukulointia. Kirjotappa siitä sata sanaa!

Jenna kirjoitti muutaman rivin ja vilkaistuaan opettajaa repi hiljaa paperin ja kävi hakemassa toisen. Hän kirjoitti ja laski sanoja kuuskymmentä...yheksänkymmentä...kaheksankymmentä...eihh! Lauseita kirjoittaessaan Jenna vilkuili samalla kelloa. Viittä vaille kaksi hän luovutti laskemisen ja kirjoittamisen, krapu oli valmis.

Muutaman päivän päästä opettaja jakoi kravut ja numero oli 8-. Saatteena oli huomautukset, liikaa toistoa ja liian pitkiä lauseita. Jenna hymyili ja oli tyytyväinen numeroonsa.




torstai 24. syyskuuta 2020

Mökkiä talavikuntoon

Tiistain kova tuuli teki hauskan vaahtopääjuovan keskelle jokia. Kovin on hailakat värit puissa, joissakin paikoin pihlajat ja haavat on värikkäämpiä.

tiistai 1. syyskuuta 2020

Krapu 36

 Niin samanlainen kesä kuin edelliset, kuitenkin erilainen. Uudelleen ja uudelleen luonto näytti parastaan ja maa paljaitten jalkojen alla tuntui niin hyvältä. 

Korona ja rakkaan läheisen sairastelu toivat uuden varovaisuuden, ei kyläilyä, ei kokoontumisia. Kuntosali on ollut tauolla kevättalvesta asti, yritin lisätä kävelyä hiljaisissa paikoissa. Viihdytin neitokaista pelaamalla hänen kanssaan sulkista ja petankkia. Hän esitteli taitojaan uudella trampalla.

Marjoja kerättiin pakastimet täyteen. Uimassa en käynyt kertaakaan tänäkään kesänä. Oma flunssa on seurannut minua monta viikkoa, sekö väsyttänee, vai oonko vain laiska. Pakolliset asiat tulee tehtyä välillä toisessakin paikassa, sitten on mukava köllähtää kirjan kanssa. Elokuussa ylitin oman enkkani lukemisessa, kaksikymmentä kirjaa.



Kaupungin laitamilla




Pyhänä sain äijän pikku kävelylle, käytiin kaupungin rannassa hiljokseen. 

Alemmat kuvat on Arktikumin puistosta, alin on joku leppä. Totesin, et sielläki tarvittais sahaa ja trimmeriä. paljon huonokuntoisia puita ja pensaita. Nimilappuja pitäs uusia, kait ne jollekki lähtee matkaan😕