lauantai 22. syyskuuta 2012

Olipa kerran...

...pata, joka oli täynnä amarylliksen sipuleita. Ne olivat hyvin vanhoja ja kasvaneet toisiinsa kiinni. Niitä ei voinut toisistaan erottaa, kun sisukas nainen ja puukko. Toin pari isompaa sipulia ja muutaman pienen kotia ja onnistuin löytämään talvehtimispaikan niille. Amarylliksen sipulit olivat kesän ulkona ja nyt yks sipuli ilahuttaa minua parilla kukalla. Valkonen santtuki on jaksanu kukkia koko kesän ja aiemmin pari kukkaa pukannut soihtuköynnös työntää tuhottomasti nuppuja esille.

sunnuntai 16. syyskuuta 2012

Kesänkin jälkeen potuttaa

.
Ihan viikon olen ollu virallisesti kotona. Mitä nyt tietenki käyny jossaki ja ollu lastenlikkana. Pää on rauhottunu kesän surinoista, mut nyt kalvaa henkisesti uudelleen esiintyvät paineet, erään henkilön taholta. Eipä siitä sen enempää, vaikka korvista nousee savu... Roppa ei tästä ennää kuntouvu, säryt on tulleet jäähäkseen. Pyöräily on aika toivotonta, vaikka sitäkin joutuu joskus harrastamaan. Jatkoin salivarausta 2 vuotta etteenpäin, hartiajännitykset poistuu pikkuhiljaa. Eipähän tässä muuta voi, kun katella mitä tuleman.....