Olin 6-v. ikäinen, kun ainut isovanhempani, jonka olin nähnyt, kuoli. Ukki oli kuollessaan 88v. siihen aikaan 60-luvun alussa, voi sanoa, että hän oli vanha. Ehti olla leskenäkin yli kakskymmentä vuotta.
Hautajaiset pidettiin vanhan tavan mukaan kotona, vainajan arkku oli avoimena pihalla. Siunaus tapahtui haudalla, josta palattiin ukkilaan. Väkeä oli paljon, iso suku ja paljon kyläläisiä.
Muistikuvani ovat hajanaisia, mutta olin erityisen ylpee uuvesta lakistani. Valkonen ja päälaella neljä eriväristä pompulaa, keltanen, sininen, punanen ja vihreä.
Toinen selkeä muisto on isästäni, haudalla näin ensimäisen kerran hänen itkevän.
Pitkään seurannut on hajumuisto ruokahuoneesta, hieman kostea pullalta tuoksuva. Ruokahuoneen tilalla on nykyään sauna.
keskiviikko 11. maaliskuuta 2020
keskiviikko 4. maaliskuuta 2020
Olenko se mie vai joku muu?
Minulla eijoo ollu henkilökorttia, eikä ajokorttia, eikä voimassa olevaa passia. Nyt on pakko hommata joku ja se on henkilökortti. Kävin passikuvassa, tein sähkösen hakemuksen, varasin ajan poliisilaitokselle. Mielenkiinnolla ootan, minkälainen tenttaus minua oottaa :)
Kortti tulee aikanaan kiskalle ja minun on tehtävä valtakirja semmoiselle henkilölle, jolla on passi tai henkilökortti, kenetkähän valtuutan?
Käsitöissä ei paljon valmista, tein kolme pussukkaa lisää, kahen kokeilukappaleen lisäks. Nämä ovat keskuslaskimokatetrin letkujen päitten suojapusseja, ei itelle vaan rakkaalle läheiselle.
Sää on ollu mitä kaunein, paljon aurinkoisia päiviä.
Kävin terv.hoitsulla esittelemässä poskionteloita, ultrasi, vain turvotusta. Ostin seesamöljysuihketta nenään, se pitäs viijä minun luulotauti nenänielussa valuvasta sitkaasta limasta. Ei vielä ainakaan oo tehonnu..kurkku kipuilee ja sitä rataa, ihan tavallista.
Hannay Kymenlaaksosta, jos haluat minun virkkaavan enkeleitä, ota yhteyttä sitruunapippuri at luukku com.
Kortti tulee aikanaan kiskalle ja minun on tehtävä valtakirja semmoiselle henkilölle, jolla on passi tai henkilökortti, kenetkähän valtuutan?
Käsitöissä ei paljon valmista, tein kolme pussukkaa lisää, kahen kokeilukappaleen lisäks. Nämä ovat keskuslaskimokatetrin letkujen päitten suojapusseja, ei itelle vaan rakkaalle läheiselle.
Sää on ollu mitä kaunein, paljon aurinkoisia päiviä.
Kävin terv.hoitsulla esittelemässä poskionteloita, ultrasi, vain turvotusta. Ostin seesamöljysuihketta nenään, se pitäs viijä minun luulotauti nenänielussa valuvasta sitkaasta limasta. Ei vielä ainakaan oo tehonnu..kurkku kipuilee ja sitä rataa, ihan tavallista.
Hannay Kymenlaaksosta, jos haluat minun virkkaavan enkeleitä, ota yhteyttä sitruunapippuri at luukku com.
torstai 20. helmikuuta 2020
perjantai 14. helmikuuta 2020
14.2
keskiviikko 22. tammikuuta 2020
Krapu 4
Tytölläni on 8-vuotias Ville kissa. Se on aina ollut sisäkissa, kesäisin pyrkii karkailemaan pihalle, kun tyttö karjaisee niin hippulat vinkuen syöksyy sisälle. Kissoilla on varmaan sisäänrakennettu saalistusvietti ja leikkiminenkin. Ville istuu ikkunan vieressä seuraamassa lintuja, joskus niille pitää käkättää ja haroa ikkunaa :) Pakettinaru on kissan mielestä varsin vaarallinen, ensin otetaan kunnon kyttäysasento, sitten syöksytään vihollisen kimppuun. Ei Ville kauan jaksa tuota harrastaa, nukkuminen on mukavinta. Toiseksi mukavinta on, kun äijä harjaa koiran karstalla. Ville houkuttelee äijän naukumalla ja vilkuilemalla harjaamaan. Kissa on pitkänä pötkönä ja kierii ympäri vaatien joka puolen harjausta. Sen jälkeen voi hyväntekijää, vaikka koprata varpaasta tai puraista.
maanantai 20. tammikuuta 2020
Lumi
keskiviikko 15. tammikuuta 2020
Krapu 3
Kuntosalin hiljaisen portaikon jälkeen paiskaudun kauppakeskuksen tungokseen ja monien kielten sekamelskaan. Toisinaan kapeat kulkuväylät ahdistaa, käytävän keskustan ovat vallanneet lukuisat penkit, Fonumin ja energian palvelupisteet, myyntipöytä, kännyköitten latauspisteet, smoothiebaari. Onneksi joululaulut ovat lakanneet soimasta!
Edessäni kävelee nainen pikku koiran kanssa, koira jumittaa...pökäle, toinen ja vielä kolmas, kaikki eri paikkaan. Nainen kääntyy minuun päin kysyen, onko mulla paperia, jota minulta ei löydy. Otan fleksin käteeni ja nainen lähtee hakemaan servettejä.
Vanhempi nainen toteaa koiralle:"Ei sille voi mitään hädän sattuessa".
Seison hurskaan näköisenä koiran kanssa ja seuraan mielenkiinnolla, kuka astuisi ulosteeseen.
Koiran omistaja tulee pyyhkien lattian ja päästää minut pinteestä.
Edessäni kävelee nainen pikku koiran kanssa, koira jumittaa...pökäle, toinen ja vielä kolmas, kaikki eri paikkaan. Nainen kääntyy minuun päin kysyen, onko mulla paperia, jota minulta ei löydy. Otan fleksin käteeni ja nainen lähtee hakemaan servettejä.
Vanhempi nainen toteaa koiralle:"Ei sille voi mitään hädän sattuessa".
Seison hurskaan näköisenä koiran kanssa ja seuraan mielenkiinnolla, kuka astuisi ulosteeseen.
Koiran omistaja tulee pyyhkien lattian ja päästää minut pinteestä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)