Kuntosalin hiljaisen portaikon jälkeen paiskaudun kauppakeskuksen tungokseen ja monien kielten sekamelskaan. Toisinaan kapeat kulkuväylät ahdistaa, käytävän keskustan ovat vallanneet lukuisat penkit, Fonumin ja energian palvelupisteet, myyntipöytä, kännyköitten latauspisteet, smoothiebaari. Onneksi joululaulut ovat lakanneet soimasta!
Edessäni kävelee nainen pikku koiran kanssa, koira jumittaa...pökäle, toinen ja vielä kolmas, kaikki eri paikkaan. Nainen kääntyy minuun päin kysyen, onko mulla paperia, jota minulta ei löydy. Otan fleksin käteeni ja nainen lähtee hakemaan servettejä.
Vanhempi nainen toteaa koiralle:"Ei sille voi mitään hädän sattuessa".
Seison hurskaan näköisenä koiran kanssa ja seuraan mielenkiinnolla, kuka astuisi ulosteeseen.
Koiran omistaja tulee pyyhkien lattian ja päästää minut pinteestä.
Olitpa kiltti :)
VastaaPoistaAina kiltti, kun on koirista kyse :)
PoistaIhana tarina. Toista voi auttaa todella monella tavalla.
VastaaPoistaKiitos enkuli! On monia tapoja saada hyvä mieli :)
PoistaJestas mikä tilanne, seistä koiran pökäleiden kanssa :)
VastaaPoistaElämä näköjään suo ylläreitä Cara :)
PoistaOikeastaan en ymmärrä, miksi koirille sallittiin pääsy kauppakeskukseen.
Ihana tarina!
VastaaPoistaOlet Arki-enkeli:) !
Kiitos ja kumarrus Liisa :) :)
PoistaVoihan pökäle sentään :D Onneksi ei ollut oma koira sentään!
VastaaPoistaEhkä en ois menny oman koiran kans kauppakeskukseen :)
PoistaOli kiltisti sinulta tehty. Varmasti koiran omistajakin ilo hyvillään, että sai apua. Hienosti toimittu puolin ja toisin.
VastaaPoistaKiitos aimarii!
PoistaToivotaan hyvän kiertävän :)
Kuin novellin alku!
VastaaPoistaTästäki meinas tulla novelli, oli pakko lyhentää sataan sanaan :)
Poista