Kuuraa on kertynyt puihin aika tavalla. Tänään paistaa aurinko puitten latvoihin, vaikken viitti käyvä kuvaamassa. Kevättä kohti kuitenkin, aamulla oli -21.

 Jäätikän päälle tuli höytyvälunta. Haasteellista nastakengilläki pyssyy pystyssä.

Krapu 16

 Lumet ovat huvenneet kevätauringossa melko vähiin. Onhan sitä lunta kasoissa ja muutenkin, kadut on sulat. Aurinko on kiusannut ajottain, välillä vettä jopa luntakin. Ulkona tirskuttavat pikkulinnut, olen kuullut avoimesta ikkunasta tai harvoin käydessäni ulkona. Olen kuin häkkilintu, harvoin pääsen vapaaksi hengästymään lyhyistä kävelyistä. Haaveeni on kävellä rantaan, eilen näin auton ikkunasta joutsenia lepäilemässä jäällä.

Pääsiäisperinteet saavat jäädä, vaikka koskaan pitämätön paasto olisi paikallaan. Ruokavalioni on koostunut pitkään "mitä sattuu tai ei mitään". Mämmiä olen sentään maistellut. Eilen vein nuorisolle muutaman suklaamunan.

Kuntoutuminen pitkästä virustaudista on tässä iässä näköjään hidasta, vaikka pahin oireeni on ollut pitkäkestoinen ja raju yskä, ärsyttävintä öisin.

Krapu 3

 

Lapsena tuli aika usein pitkäksi vanhempien kanssa kotosalla. Kauniina pakkaspäivänä isä oli lähdössä hakemaan heiniä Nisän päästä, muutaman kilometrin takaa. Aloin kinuta matkaan ja ihmeekseni pääsin. Isällä oli kunnon turkki ja muutenkin lämpimät vaatteet hevosella kulkemiseen. Äiti yritti keräillä minullekkin vaatetta, että tarkenisin.

Lunta oli sopivasti ja kuuset ja männyt vilahtelivat ohi reessä istuen, matka oli suurelta osin alamäkeä. Isäni oli ollut reumasairas jo kauan ja ikäkin lähenteli kuuttakymmentä. Sinnikkästi hän hankosi heiniä ja minä poleskelin lämpimikseni niitä. Lato oli tyhjennettävä ennen rospuuttoa ja heinistä alkoi olla muutenkin uupelo. Paluumatka olikin hytistävä jäisissä heinissä, en muista olisinko sairastunut reissun jälkeen.

Krapu 43

 Kaisu hyräilee tiskatessaan, "En etsi valtaa loistoa, en kaipaa kultaakaan". Rappusilla kolahtelee ja kohta koputetaan oveen. Anni ja Heino toivottelevat tullessaan Hyvvee Tapaninpäevvee. Kaisu vastaa samoin ja toivottelee naapurit tervetulleeksi. Marttikin on heräillyt ettoneelta ja vääntäytyy sängyltä ylös.

Kohta on käynnissä vilkas keskustelu, siinä käydään läpi säät ja maailman asiat, jouluvieraat, joita naapureilla oli käynyt. Kaisu toteaa: Meellä ee käyny poejan porukka, mänivät sinne Taimuahan. Anni vastaa: Meellä kävi Sirkka lapsinneen ja kirkonkyllään vaen asumaan yrittävät työntee. Jokainen on samaa mieltä, mihinkä sitä pihastaan lähtee!

 Aika kuluu jutellessa, kunnes vieraat lähtevät. Molemmin puolin toivotetaan hyvät vuoden vaihteet ja kyläilemään kutsumiset.

Krapu 39

 Eini joi väsyneenä aamukahviaan. Yö oli ollut repaleinen, kolotukset olivat herättäneet monta kertaa. Josko pieni lenkki ulkona piristäisi. Hän puki hitaasti päälleen monta kerrosta vaatteita. Mutisi rollaattorilleen: no niin ratsu uljas hophop.

Ulkona oli sumua ja pienen lammen luona paksu sumuverho. Eini istahti rollaattorin päälle, kuulosteli mitä kuului, kun ei paljon nähnyt. Kaivaessaan taskusta nenäliinaa, hän tunsi kädellään hengityksen. Eini kääntyi varovasti sivuttain, utelias poro oli ihan vieressä. Einillä oli tapana ottaa pieni leipäpala taskuun syöttääkseen pikkulintuja, poro oli varmaan haistanut sen.

Poro hotkaisi leivän ja pikkuhiljaa loittoni metsän uumeniin. Einikin lähti yllättävästä kohtaamisestaan luonnon eläimeen, tyytyväisenä hipsuttelemaan kotiin päin.

Krapu 37

Kesäisenä päivänä autioituneesta mökistä metsän keskellä alkoi kuulua naputusta ja sahaamista. Vanhapoika Reinon nähtiin ajelevan heiniä sinnepäin, hän kertoi naisen nimen Manta, ei mikään tyttönen ja hänellä oli lampaita. 

Varsinkin lapsia kiinnosti mökin asukas, he hiipivät ja kurkistelivat pihaa. Pihan keskellä oli iso muuripata jonka alla nuotio. Nainen keitteli padassaan jotain, muttei maistanut keitoksen makua. Lapset hiipivät lähemmäs, silloin Manta heitteli heitä kepakoilla.

Aikanaan Manta ystävystyi jokusen naisen kanssa, jotka viisaina olivat arvanneet Mantan harrastukset. Manta keritsi keväisin lampaat, villat karstasi ja kehräsi langaksi. Luonnon värejä hän käytti lankojen väreiksi. Talvisin hän neuloi mitä ihanimpia neuleita ja kävi myymässä kaupungissa.

Eilen oli kaunis ja lämmin päivä. Kävin kattomassa rantapuistossa kivinäyttelyä, kuvasin vain erikoisimmat.

Ikkunakukkien osto jäi myöhään, vielä löytyi kuitenkin minulle mieleisiä.
 

Kesäkuu on ollut sateinen ja uhkaavia pilviä on näkynyt, ei ole mieli tehnyt joka päivä lenkille. Luulen tuon kukan olevan ruohokanukka.

Hyvin on levinnyt polun varteen.

Tänään on aurinkoinen ja tyyni aamu.

 Kevät vaihtuu alkukesäksi

Ounasjoessa on paljon vettä taas tulva aikaan. Koivut vihertää jo ja pölisee...

 Eilen oli 48. äitienpäiväni. Söimme Geishakakkua, mansikoitten vähäinen määrä johtuu A. kaikki eivät tykkää mansikoista B. Kotimaiset pakastemansikat olivat todella surkeita.

Krapu 17

 Liian vanhaksi vartuin ennenkuin vihdoin opin. Olisin hoitanut ihoani hyvillä voiteilla, ollut rypistelemättä otsaani, suipistelematta suutani. Olisiko kasvoni sileät kuin lapsen peppu?  Opetellut syömään terveellisesti, vahtinut kilojani vaa´alla. Voisinko nyt olla kuin pajun varpu? Käyttänyt töissä oikeita liikkeitä ja otteita. Rehkinyt kuntosaleilla, juossut lenkkejä, kilpaillut itseni kanssa. Nyt en ehkä ähisisi kipujeni kanssa vaan liitelisin kuin balleriina. Kerännyt rahaa ja omaisuutta kuin Roope Ankka, valvonut öitä miettien miten saisin lisää ja lisää.

Rikkauteni ovat rakkaat läheiseni. Pyrin nauttimaan jokaisesta päivästä ja vuodenajoista. Ei tarvitse odottaa kesää ei talvea, ei joulua, ei juhannusta. Kaikki tulee ajallaan, kuten tämän päiväinen sakea lumisade!

Krapu 13

 Jänis nukkui koiranunta suuren kuusen alla. Pienimpäänkin risahdukseen se heräsi ja kävi nuuskuttelemassa valvontakierroksen.Aamun valjetessa se lähti aamulenkilleen. Kuului kauaskin, kun valtavan iso möykky saapui ja otus toi toisille otuksille ruokaa. Se ruoka oli jäniksenkin herkkua.

Seuraavaksi tuli monta äänekästä otusta, valot vilkkuivat ja ne pyörivät syövien otusten ympärillä. Viimein hiljeni, jänis pomppi syömään. Polulla oli musta mötikkä, ei kiinnostava. Jänis säikähti, kun yksi otus juoksi takaisin ja huusi:Voi pupua, löysitkö minun kameran....tule saat suklaamunan. Hauskaa Pääsiäistä sinullekkin! Otus oli vaihtanut möykyn pieneen kiiltelevään, jänis pyöritteli sitä ja sisältä paljastui makeaa jyrsittävää. Seuraavana yönä tuli monta papanareissua!

Krapu 7

 Väriraitoja ja muistelus

Koiran värikäs villis edistyy hitaasti käteni nivelrikon takia, josko ensi talven pakkasille. Tästä pitäisi tulla tytöntytön koiralle paita. Minulla on kauan sitten neulomani villapaita  mallina. Mahapuolelle tein kapeita raitoja ja selkäpuolelle räsymattoraitoja. Tähän työhön saan upotettua paljon jämälankoja.

Riepumatoista tulee mieleeni siskoni kutomat pitkät matot tuvan lattialla. Lauantaisin siivottiin ja laitettiin paremmat matot lattialle. Muistossani olen 4-vuotias, on kaunis helluntaisunnuntai. Sisarukseni ovat menneet vanhimman veljeni häihin. Olen kotona vanhempieni kanssa, meillä on miesvieras. Äiti keittää kahvia ja isä polttaa pilli Klubia ja juttelee vieraan kanssa. Minä harpon maton rantuja ja käyn välillä nojaamassa isäni polviin. On rauhallista.

Krapu 6

 Seppo oli herännyt aikaisin ja juonut aamuteensä. Nyt hän käveli pientä asuntoaan edestakaisin ja mutisi: Kauppaan...sätkätupakkaa...kauppaan. Viimein hän sai varmistettua, rahat ja avain olivat taskussa, vielä kengät jalkaan. Ulkona oli kaunis kesäinen aamu, sitä ei Seppo huomioinut, nyt oli mentävä kauppaan.

Jo kaupan pihalla hän kääri vapisevin käsin ensimäisen sätkänsä. Jalat veivät kuin itsestään Sepon metsäpolulle ja siellä pieneen ränsistyneeseen mökkiin, asukkaina hiiriä ja myyriä. Seiniltä oli revitty pahvia ja Seppo sytytti pahvin tuleen. Kuumuus kirvelsi sormia, hän heitti pahvinpalan lattialle. Aikansa sytyteltyään pahvinpaloja Sepolle tuli mieleen ruoka, makkaraa..perunaa...makkaraa.

Paloautot kaartoivat pian metsän laitaan sammuttamaan metsäpaloa.

 Tässäpä kaikki olennainen Rovaniemeltä, lunta on, turisteja riittää, viime kuussa paisto aurinko, talojakin rakennetaan nosturista päätellen :)

Krapu 4

 Maija oli asunut rivitalossaan kolme vuotta. Hän oli järjestänyt kiertävää runopiiriä ja kirjailtoja. Alun joltinenkin innokkuus oli kuihtunut ajan mittaan. Naapurit eivät halunneet yhtenäisyyttä.

Deittailukaan ei tuonut tulosta, vaikka Maija oli miestoiveissaan hyvin vaatimaton. Miehen oli oltava sopusuhtainen, älykäs, nikkarointitaitoinen ja muutenkin ahkera. Plussaa olivat myös siisteys ja varakkuus.

 Eräänä päivänä lunta luodessaan hän keksi mainion idean. Hetsiltään hän lähti toteuttamaan sitä. Ok- talon pihalla oleva nainen riemastui, voi miten hyvä idea! Mies raivostui ja antoi tulla tuutin täydeltä: "Senjälkeen, kun me ei jakseta pihatöitä muutetaan kerrostaloon, vielä palkkaa ja vakuutuksia maksamaan vuokramiehestä."  Maija huokaisi, hän olisi mielellään valinnut sen miehen.

Krapu 49

Minkä kirjoitin, sen kirjoitin. Siinä oli opettajan kirjoittama otsikko uskonnon tunnille.

  Opettaja toivotteli hyvät huomenet ja kertoi alaluokkien opettajan sairastuneen. Hän jatkoi, nyt laitatte uskonnon kirjan pois ja otatte vihkot esiin. Opettaja veti ala- ja yläluokan haitariovet auki ja meni alaluokkaan.

Pekka vääntelehti hetken pulpetissaan ja alkoi kirjoittaa:" Se herra Ponttius Pilatus ei olisi halunnut päättää asioista, olisi vaan halunnut lekotella. Ne ukot vaati Ponttiusta käskemään että Jeesus on naulattava ristiin. Ponttius kirjoitti lappuun: Jeesus on nasaretilaisten kuningas. Ne toiset ei tykänny siitä niin Ponttius sanoi niille minkä kirjoitin sen kirjoitin. Loppu."

Lopun tuntia Pekka mietti välitunnin lumisotaa ja ruokatuntia.

Krapu 47

 Naisen huomasi jo kaukaa. Tero tuijotti herkeämättä lähestyvää naista, vaaleat pitkät hiukset leijailivat sädekehänä. Nainen tuli liki ja tarjosi huuliaan suudeltavaksi....portaat narahti ja äiti kiekaisi: Jokos son herännä?

Tero viipyili hetken unen lämmössä, nousi ja pukeutui. Alakerrassa hän joi sumppikupposen ja kiskaisi farkkutakin päälleen. "Kyitirahhoo", isä tiputteli kolikoita pöydälle. Tero lampsi niskat kyyryssä pakkasessa pysäkille, oli työkkäripäivä.

Iltapäivällä Tero tuli samaisella linjurilla kotiin. Vanhemmat odottelivat toiveikkaina: No, mittees siellä...eijouta tietennii! Pikku hiljaa vanhemmat saivat tivattua pojaltaan, hän oli saanut työpaikan. Kaapunnin rakennuksella...parakkimajotus...työmuaruokala...vörskottii alakuun. Vanhemmat huokaisivat, nuorimmanki saisi työnsyrjään.

Tero vihelteli heittäytyessään sängylle vatsa täynnä perunalootoo.

Krapu 43

 Lienen ollut alaluokkalainen, kun pääsin mukaan Nisäsuon takana olevalle heinäpellolle. Menomatka sujui joutuisasti hevoskärrissä. Heinät oli aiemmin niitetty ja karhittu haravakoneella. Kesä tuoksui huumaavasti ja aurinko porotti. Tunsin jonkinlaista yhteenkuuluvaisuutta, kun sain olla nuorimpana matkassa. Heinänteko oli ainut, joka kokosi perheeni yhteen. Juoksutin tikkuja seivästäjille ja haravoin pienellä puuharavalla minkä jaksoin.

Päivä kääntyi iltaan, toiset lähtivät kävellen, jäljellä oli veljeni Erkki, minä ja hevonen. Kärrit jätettiin heinien kasaamista varten ladon luo. Erkki heilautti minut hevosen selkään ja sanoi, pitele harjasta! Mahdoin olla nähtävyys, jalat sojottaen tukevan hevosen selässä. Hevonen osasi kotiin taluttamatta ja jalkani eivät raapiutuneet vähäisiin puihin suon kohdalla.