Kaisu hyräilee tiskatessaan, "En etsi valtaa loistoa, en kaipaa kultaakaan". Rappusilla kolahtelee ja kohta koputetaan oveen. Anni ja Heino toivottelevat tullessaan Hyvvee Tapaninpäevvee. Kaisu vastaa samoin ja toivottelee naapurit tervetulleeksi. Marttikin on heräillyt ettoneelta ja vääntäytyy sängyltä ylös.
Kohta on käynnissä vilkas keskustelu, siinä käydään läpi säät ja maailman asiat, jouluvieraat, joita naapureilla oli käynyt. Kaisu toteaa: Meellä ee käyny poejan porukka, mänivät sinne Taimuahan. Anni vastaa: Meellä kävi Sirkka lapsinneen ja kirkonkyllään vaen asumaan yrittävät työntee. Jokainen on samaa mieltä, mihinkä sitä pihastaan lähtee!
Aika kuluu jutellessa, kunnes vieraat lähtevät. Molemmin puolin toivotetaan hyvät vuoden vaihteet ja kyläilemään kutsumiset.
Tästä tulee mieleeni perinteinen lapsuuden joulu. Murre oli vaan erilainen :)
VastaaPoistaVarmasti tuttua aika monessa perheessä. Välillä pittää muistella lapsuuven murretta : )
PoistaKotoista murretta ettoneineen päivineen
VastaaPoistaSiellähän sitä vähän alempana vieläki viännettään ja kiännettään : ) Mulla meinaa jo unohtua se murre.
PoistaTapaninpäivä on ainakin aiemmin ollut perinteinen kyläilypäivä, jolloin maaseudulla ainakin piipahdettiin kylään sopimatta asiasta mitenkään. Tuli mieleen, että tässäkin Anni ja Heino kyläilevät näin. Murre ei minullekaan tuttua.
VastaaPoistaNiinhän se oli ennen aimarii, oli ne totutut tavat!
PoistaP-Karjalan murretta, ei ihan niin levveetä ku Savon murre ja paikallisia vivahteita on kaikissa murteissa.
Leppoisaa joulunviettoa ja leppoisaa murretta 😊 Sinulla on aina niin kivoja krapuja 😊
VastaaPoistaVoi, kiitos Foibe <3 Minun aivot ei kehittele ennää monimutkasia kirjotuksia : D
PoistaIhana murretarina! Tuo ettonee oli uusi sana minulle. Ruoan peräsistä olen kuullut, pienet unet ruoan jälkeen.
VastaaPoistaKiitti Susu<3 Ettone on perussana lyhyille päivälevoille.
PoistaMinulle myös outoa murretta vaikka ettonen-sana, ei ettonee, olikin tuttu. Kotoinen tarina menneen ajan joulunajasta, jossa vanha perinne Tapaninpäivän kyläilyistä.
VastaaPoistaKiitos AilaKaarina, vanhat ajat muistuu mieleen. Murresanojen taivutusta ei tule paljon ajateltua, ettone, ettoneelle...
PoistaSori, ymmärsin väärin, kun murre on muutenkin hankalaa luettavaa. 'Ettonen' on sana, jonka tunnen, nousin ettoneelta, tietenkin.
PoistaMurretarinoita on kiva lukea, vaikka tarkkana saakin olla, murteesta riippuen. Kiitos!
VastaaPoistaKiitti Oriolus! Lapsena iskostunu mieleen, vaikkei ennää tule käytettyä murretta.
PoistaKeski-Suomessa kuulee usean murteen sanoja, joskus sama sana eri merkityksessäkin. Yhdessä mummolassa tuima oli suolatonta, myöhemmin tajusin, että toisessa mummolassa se tarkoitti runsassuolaista :-).
VastaaPoistaMurteissa on vivahteita kylittäin, jopa talottain. Meillä oli naapuri, joka käytti sanaa reten. Minusta se oli jonkinlainen "lisäsana". Se on tuimmoo, jos eijoo suolloo : )
Poista