Lapsena tuli aika usein pitkäksi vanhempien kanssa kotosalla. Kauniina pakkaspäivänä isä oli lähdössä hakemaan heiniä Nisän päästä, muutaman kilometrin takaa. Aloin kinuta matkaan ja ihmeekseni pääsin. Isällä oli kunnon turkki ja muutenkin lämpimät vaatteet hevosella kulkemiseen. Äiti yritti keräillä minullekkin vaatetta, että tarkenisin.
Lunta oli sopivasti ja kuuset ja männyt vilahtelivat ohi reessä istuen, matka oli suurelta osin alamäkeä. Isäni oli ollut reumasairas jo kauan ja ikäkin lähenteli kuuttakymmentä. Sinnikkästi hän hankosi heiniä ja minä poleskelin lämpimikseni niitä. Lato oli tyhjennettävä ennen rospuuttoa ja heinistä alkoi olla muutenkin uupelo. Paluumatka olikin hytistävä jäisissä heinissä, en muista olisinko sairastunut reissun jälkeen.
Mukava muistelus vuosikymmenten takaa, sillä ei aivan vasta ole heiniä hevosvetoisella reellä ajettu. Monta asia jäi mieleesi tulta reissulta kerrottavaksi. syntyi hyvä sadansanantarinakin.
VastaaPoistaKiva muisto hetkestä isän kanssa.
VastaaPoistaTuo uupelo oli ihan outo sana, googlasin ja tarkoittaa puutetta ja sellaista. Aina oppii uutta!
Mukava tarina <3 Tuollaiset muistot lapsuuden pienistä hetkistä ovat ihania. Uupelo oli minullekin uusi sana, mukava uusi tuttavuus :)
VastaaPoistaOlipa mukava kertomus retkestä heiniä hakemaan isän kanssa. Nostalgisia muistoja.
VastaaPoistaMinä arvasin, että uupelo tarkoittaa juuri sitä, että jotain uupuu tai puuttuu tai on vähissä. Ei tarvinnut googlata :)