Krapu 49

Minkä kirjoitin, sen kirjoitin. Siinä oli opettajan kirjoittama otsikko uskonnon tunnille.

  Opettaja toivotteli hyvät huomenet ja kertoi alaluokkien opettajan sairastuneen. Hän jatkoi, nyt laitatte uskonnon kirjan pois ja otatte vihkot esiin. Opettaja veti ala- ja yläluokan haitariovet auki ja meni alaluokkaan.

Pekka vääntelehti hetken pulpetissaan ja alkoi kirjoittaa:" Se herra Ponttius Pilatus ei olisi halunnut päättää asioista, olisi vaan halunnut lekotella. Ne ukot vaati Ponttiusta käskemään että Jeesus on naulattava ristiin. Ponttius kirjoitti lappuun: Jeesus on nasaretilaisten kuningas. Ne toiset ei tykänny siitä niin Ponttius sanoi niille minkä kirjoitin sen kirjoitin. Loppu."

Lopun tuntia Pekka mietti välitunnin lumisotaa ja ruokatuntia.

Krapu 47

 Naisen huomasi jo kaukaa. Tero tuijotti herkeämättä lähestyvää naista, vaaleat pitkät hiukset leijailivat sädekehänä. Nainen tuli liki ja tarjosi huuliaan suudeltavaksi....portaat narahti ja äiti kiekaisi: Jokos son herännä?

Tero viipyili hetken unen lämmössä, nousi ja pukeutui. Alakerrassa hän joi sumppikupposen ja kiskaisi farkkutakin päälleen. "Kyitirahhoo", isä tiputteli kolikoita pöydälle. Tero lampsi niskat kyyryssä pakkasessa pysäkille, oli työkkäripäivä.

Iltapäivällä Tero tuli samaisella linjurilla kotiin. Vanhemmat odottelivat toiveikkaina: No, mittees siellä...eijouta tietennii! Pikku hiljaa vanhemmat saivat tivattua pojaltaan, hän oli saanut työpaikan. Kaapunnin rakennuksella...parakkimajotus...työmuaruokala...vörskottii alakuun. Vanhemmat huokaisivat, nuorimmanki saisi työnsyrjään.

Tero vihelteli heittäytyessään sängylle vatsa täynnä perunalootoo.

Krapu 43

 Lienen ollut alaluokkalainen, kun pääsin mukaan Nisäsuon takana olevalle heinäpellolle. Menomatka sujui joutuisasti hevoskärrissä. Heinät oli aiemmin niitetty ja karhittu haravakoneella. Kesä tuoksui huumaavasti ja aurinko porotti. Tunsin jonkinlaista yhteenkuuluvaisuutta, kun sain olla nuorimpana matkassa. Heinänteko oli ainut, joka kokosi perheeni yhteen. Juoksutin tikkuja seivästäjille ja haravoin pienellä puuharavalla minkä jaksoin.

Päivä kääntyi iltaan, toiset lähtivät kävellen, jäljellä oli veljeni Erkki, minä ja hevonen. Kärrit jätettiin heinien kasaamista varten ladon luo. Erkki heilautti minut hevosen selkään ja sanoi, pitele harjasta! Mahdoin olla nähtävyys, jalat sojottaen tukevan hevosen selässä. Hevonen osasi kotiin taluttamatta ja jalkani eivät raapiutuneet vähäisiin puihin suon kohdalla.

Krapu 42

 Tämäkin tarina on tosi. Heräsin viikko sitten mahakipuihin ja noustessani ylös olo oli hutera. Kummassakaan oireessa ei ollut mitään outoa. Useampikin päivä meni loikoillessa ja paikallistaessa kipua. Jotain uutta oli etovassa olossa, ei kahvia, ei ruokaa, vettä join kylläkin. Kuume ei nouse minulla herkästi, että olisi herätellyt ottamaan yhteyttä terveysasemalle. Kipu asettui viimein oikealle puolelle.

Sunnuntaina tyttö patisteli päivystykseen ja sinne meninkin. Ruuhkaa ei ollut, silti siellä vierähti 4 tuntia verikokeineen ja eri henkilöitten mahan paineluineen :) Tulehdusarvo, leukosyytit ja maksa-arvot oli vähän koholla. Hain apteekista antibiootit ja kipulääkettä. Maanantaina menin uudelleen päivystykseen ja labra-arvot olivat lähteneet laskuun.

Diagnoosina on munuaisaltaan tulehdus....toistaiseksi.

Krapu 41

 Puhelin tilkutteli, kun olin valmistautumassa töihin. Siskoni Pujo siellä soitteli ja muistutteli "sukujuhlista". Ei todellakaan meidän suvun, vaan isäni uuden nuoren vaimon. Olisin mieluummin lähtenyt, vaikka Jäämerelle kanootilla kuin niihin pippaloihin.

Puolipakolla vääntäydyin seisovan helteisenä päivänä isäni talolle. Isäni oli komea herrasmies ja esitteli minut ja siskoni rakkaina lapsinaan. Tiesin, ettei "äitipuoleni" ollut vauvakuumeessa, hän rakasti juhlia ja matkustelua. Juhlat järjestettiin suuressa puutarhassa. Olin valmistautunut allergialääkkeillä, avaavilla ja kortisonisuihkeilla. Siltikin minua ahdisti kukkien siitepölyn paljous ja ihmisten erilaiset hajusteet.

Alkoholia ja pientä naposteltavaa oli jokaiseen makuun. Vaivihkaa siirryin välillä viileään taloon hengittelemään raitista ilmaa. Sopivan ajan kuluttua kiitin isäntäparia ja poistuin.

Krapu 35

 Tekoäly, mikä loistava keksintö vanheneville ihmisille. Kun ajatus junnaa samassa urassa, laitetaan pikku siru aivoihin ja taas elämän syksy vaihtuu kevääksi. Laitokset eivät pullistele vanhuuden höperöitä nyk.dementikkoja ja hoitohenkilökunta kiittää!

Pelastuuko maailma, puhdistuvatko meremme jätteiden lajittelulla. Pantilliset muovipullot ja juomatölkit häipyvät pientareilta parhaiten. Kuitenkin sinne jää paljon jätettä, esim.karkkikääreitä ja pikaruokapakkauksia. Isompien talojen roskakatokset pullistelevat erilaisia jäteastioita. Niitä pitäisi käyttää ja laittaa jätteet oikeaan astiaan. Parasta jätteiden lajittelussa on niiden jatkokäyttö, yhä uusia tuotteita tulee markkinoille, jotka on tehty jätteestä.

Mitä tehdä ympäristörikollisille, jotka saastuttavat maaperiä ja pohjavesiä. Saadaanko heidät puhdistamaan ja ennallistamaan maaperän saasteettomaksi sakottamalla, tuskin onnistuu.

Kesän viimeinen hellepäivä

 Eilen oli aurinkoinen päivä aamusta iltaan. Vaihtoehtona oli mustikassa käynti tai viinimarjojen kerääminen. Suosiolla jäin keräämään viinimarjoja, mustat ei ole vielä kypsiä. Villivatut oli vienyt kolmen viikon sateet. Mehustaminen pienissä tiloissa alakaa olla haasteellista, joten taitavat olla viimeset marjat senkin puoleen.

Vanhuus kolokuttelee ovella, kuukauven päästä saan molempiin korviin kuulolaitteen ja linssitkin ois uusittava.