Krapu 12

 Nousukiitoa

Jarkko tuli vauhdilla töistä, lämmitti mikrossa ruuan ja meni syömään tietokoneelleen. Instasta oli löytynyt hänen unelmiensa nainen....Rita-Elena. Niin hurmaavan kaunis vartalo, pitkät tummanruskeat hiukset ja ihana hymy valkoisine hampaineen. Viikot vieri samanlaisessa hurmassa, ei haitannut Rita-Elenan parisuhdestatuskaan. 

Eräänä iltana Jarkko huomasi, ettei Rita-Elena enää keimaillut kokovartalokuvillaan, hiustensakkin värin hän oli vaihtanut tuhkanvaaleaan. Sitten paljastui yllätys, naisen seuraavassa kuvassa näkyi somasti pyöristynyt vatsa. Jarkolle se oli shokki, hänhän oli unelmissaan esitellyt naisen vanhemmilleenkin. 

Jarkko jaksoi käydä kaksi päivää töissä, sen jälkeen hän aloitti jälleen masennuslääkkeet ja haki sairaslomaa. Kahteen viikkoon Jarkko ei avannut Instaa, vaan pyöri yksiönsä laverilla ahdistuneena.

Aurinkoisia päiviä on riittänyt viikon verran.

 Violettisävyiset on neulottu Liisan lähettämistä langoista (on siinä kaks sukkaparia).  Lisäilin vaaleamman violettia yksiväristä lankaa. Virkatut lapaset ja kämmekkäät on jämistä.

Juho ja Liina

Krapu 8

Vanha pariskunta eleli sopuisasti poikansa perheen kanssa. Nyt ei ollut kiirettä töihin, oli nuorempaa porukkaa heinäpelloille. Juholla tuli aika pitkäksi kuljeskellessaan pihapiirissä. Niinpä askeleet vei linja-autopysäkille ja sukuloimaan. Juho tykkäsi lapsista, hänen hokemansa hippasilla oli: Voi kummitus kuitennii : )

 Liina alkoi ensimäisenä hätäilemään, missähän se ukki on? Taidettiin kotona olla vähän tietoisia Juhon kulkemisista. Toisena päivänä alettiin soittamaan sukulaisille ja ukki löytyi ja tuli viimeistään kolmantena päivänä kotiin. Liinakaan ei kiukutellut miehelleen, vaan kyseli kuulumisia. Juholle siitä tuli tapa, eikä hän tajunnut kotiporukoitten huolta. Aika kului, muisti huononi, eikä Juhokaan astellut linjuriin. Viimeisenä syksynä hänet löydettiin metsästä kuolleena.

Pullapäivä

 

Jämää ja muuta

Aika ajottain kiusaa jämälangat mieltä. Löysin piirakkatossujen ohjeen ja kokkeilin sitä. Ekaks tuli pikku ballerinat, toiset sopi ommaanki jalakaan. Harmaisiin lapasiin on kerätty kaikki pätkätki.

Vanhemmalle tytölle tein parit sukat ja tossut.
 

Mistähän alakas

 Ostin yks päivä(kauan sitten) toppiksen, jossa ei ollu huppua. On tullu muutaman kerran mainittua, et mulla on iso pää, paljon ja pitkästi tukkaa. Käytän neulepantoja ja huppua, joten yks takki on jääny käyttämättä. Pipot on sähkösiä ja yleensä ohkasia, "karvahatutki" on ollu liian pieniä.

Neuloin tällasen ihan tavallisen reuhkan iliman mittään ohjeita. No, se jäi kaappiin, kun näytti hölömöltä, eikä lämmittäny. Välillä se kävi mielessä ja mietin puuvillalangasta vuorta siihen. Sitten kekkasin, mullahan oli paksua trikoota.

Ommella kurruuttelin kummemmin suunnittelematta vuorin.

Tämän hatun ideahan on siinä, että sain letin lakin päällä olevasta reiästä ulos :)

Arvatkaapa oliko hankala ottaa ite kuva :)

 Salava sai oksilleen paksun kuurakerroksen. Toista kymmentä on taas pakkasta, vielä tarkenee, kun ei käy vinkka.