keskiviikko 15. tammikuuta 2020

Krapu 3

Kuntosalin hiljaisen portaikon jälkeen paiskaudun kauppakeskuksen tungokseen ja monien kielten sekamelskaan. Toisinaan kapeat kulkuväylät ahdistaa, käytävän keskustan ovat vallanneet lukuisat penkit, Fonumin ja energian palvelupisteet, myyntipöytä, kännyköitten latauspisteet, smoothiebaari. Onneksi joululaulut ovat lakanneet soimasta!
Edessäni kävelee nainen pikku koiran kanssa, koira jumittaa...pökäle, toinen ja vielä kolmas, kaikki eri paikkaan. Nainen kääntyy minuun päin kysyen, onko mulla paperia, jota minulta ei löydy. Otan fleksin käteeni ja nainen lähtee hakemaan servettejä.
Vanhempi nainen toteaa koiralle:"Ei sille voi mitään hädän sattuessa".
Seison hurskaan näköisenä koiran kanssa ja seuraan mielenkiinnolla, kuka astuisi ulosteeseen.
Koiran omistaja tulee pyyhkien lattian ja päästää minut pinteestä.

14 kommenttia:

  1. Ihana tarina. Toista voi auttaa todella monella tavalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos enkuli! On monia tapoja saada hyvä mieli :)

      Poista
  2. Jestas mikä tilanne, seistä koiran pökäleiden kanssa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elämä näköjään suo ylläreitä Cara :)
      Oikeastaan en ymmärrä, miksi koirille sallittiin pääsy kauppakeskukseen.

      Poista
  3. Ihana tarina!
    Olet Arki-enkeli:) !

    VastaaPoista
  4. Voihan pökäle sentään :D Onneksi ei ollut oma koira sentään!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä en ois menny oman koiran kans kauppakeskukseen :)

      Poista
  5. Oli kiltisti sinulta tehty. Varmasti koiran omistajakin ilo hyvillään, että sai apua. Hienosti toimittu puolin ja toisin.

    VastaaPoista
  6. Vastaukset
    1. Tästäki meinas tulla novelli, oli pakko lyhentää sataan sanaan :)

      Poista