Krapu 8

 Ovikello soi aamulla ja oven takana seisoi naapurin nainen ja pikku poika. Nainen säksätti kuin ompelukone, Kaarina ei ehtinyt sanoa väliin kuin niin? nainen jätti pojan ja lähti juosten. Poika oli hetkessä sisällä, kun Kaarina keri ajatuksistaan äsken kuulemaansa...isä hakee...toipilaana ei pääse hoitoon....

Kaarina oli allerginen lapsille. Poikaa ei kiinnostanut lastenohjelmat, piirtäminen olisi ollut hauskaa vain seinille, leikkipuistossa poika kiusasi toisia, jäätelö levisi rinnuksille, ruoka oli pahaa. Kolmen jälkeen soi ovikello ja pojan isä tuli hakemaan Jesseään.

Kaarina oli tämän jälkeen vielä onnellisempi ummehtuneen kuplansa vanki, kuten oli kuullut työkaverinsa lausuvan hänen selkänsä takana...eikä avaisi ovea kenellekkään!!

Krapu 7

 Oli ollut helteistä ja kuivaa jo pari viikkoa. Jarkon ja Teemun kesätyöt päättyneet, aikomus oli lähteä telttailemaan. Jarkon isovanhemmilta oli jäänyt maatila, lähellä järvi ja pihalla kunnon grilli ja paikka oli pyöräilymatkan päässä.

Perillä oli mukavaa pulahtaa järveen viilentymään, illalla kokeiltiin ongintaa. Muutama ahven kypsyi äkkiä grillissä, telttakin nousi pystyyn rutiinilla. 

Yöllä Jarkko heräsi savun hajuun, kömpiessään ulos teltasta haju voimistui, oli alkanut tuullakkin. Nyt kuului rätinää, pian Jarkko tajusi metsäpalon syttyneen ja tuuli oli heihin päin. Vaatteet päälle ja suunta metsään, pyörillä ei voinut lähteä, kun tie vei kohti paloa.

Kuumuus ja palavien, kaatuvien puitten giljotiinit siivittivät askeleita päätielle.

Krapu 5

 Tiia oli pakkaamassa tavaroitaan, nyt olisi tauon paikka. Ponkkari heiluen hän kävi postilaatikolla, josta löytyi virallisen näköinen kirjekuori. Teetä hörppiessään hän avasi kirjeen, Richard pyysi kuvauksiin. Kauan sitten hän oli viestitellyt Richardin kanssa facebookissa. Olisihan se jännää, jos saisi mallin töitä!

Sovittuna päivänä Tiia ajeli tapaamaan Richardia Jyväkadulle. Autosta oli vielä matkaa, loppumatkalla tuli jo kylmä, kun hän minihameessa kahlasi kapeaa polkua. Oven avasi jykevän kokoinen köriläs, heti oven sulkeuduttua mies ahdisti Tiian seinää vasten. Tiialla oli tällaisiin käynteihin aina pippurisumute ilman korkkia taskussa, siitä hän suhautti miehen silmille. Napakka potku polvella haaruksiin ja Tiia ryntäsi ovesta ulos ja autolle.

Krapu 3

 Puhelin soi, vastaan tapojeni vastaisesti vieraaseen numeroon. Täällä Pulise-yhtiö, nimi menee ohi kuten tavallista. Meillä on nyt edullistakin edullisempi tarjous puhelimellesi, väsytyspuhelu jatkuu välillä minultakin kysytään jotain. Jossain välissä yritän vastustella, sanojani ei kuunnella, ryöpytys jatkuu...eikä siinä vielä kaikki..lahjakorttia, e-kirjaa. Kysyn paljonko olisi yhteislasku puhelimelle ja läppärille, saan siihen selvän vastauksen ja myönnyn operaattorin vaihtoon.

Sen jälkeen alkaakin rumba...kiitos, kun valitsit meidät...ethän jätä meitä, viestejä ja sähköpostia tulee monta päivää. Kerran soitetaan "vanhalta" operaattorilta, puhelimessa on mukava, selkeääninen nainen. Kerron tilanteen ja hän kertoo myös miten minun on irtisanottava itse mobiililaajakaistaliittymä.

Omapahan oli taas valintani, huohh!

 Hyvää Joulun aikaa jokaiselle omannäköistä ja ennenkaikkea terveyttä. Puolitoista viikkoa koronassa, nyt toipilaana(toivottavasti). 

Krapu 48

 On jouluviikko, seurakunnan vapaaehtoiset ovat talkoilleet lahjaksi saatujen vaatteitten kanssa. On valikoitu ja pestykin ehjiä vaatteita ja peittoja. Nyt on pakattu autot täyteen vaate-ja ruokakasseja. Osoitteet on selvillä, yksinäisiä vanhuksia, köyhiä lapsiperheitä ja vinkkejä on saatu jopa parista metsämajasta. Ohitetaan isoja jouluvalaistuja taloja, huviloitakin. Suuntana on vähemmän valaistut talot, mökit, rivi- ja kerrostalot. Kaikkiin taloihin ei pääse lumihankien takia pihallekkaan. Ruokakasseissa on kahvia, riisipuuroa, suklaata, leipää...lapsille on varattu pienet paketitkin. Juttua riittäisi joka paikassa pitempäänkin, vielä on monta paikkaa käymättä. Aatonaattona on viimeiset reissut, sitten toivotellaan hyvät joulut ja lähdetään viettämään omia joulujaan. Metsämajoja ei tällä kertaa löytynytkään.

Krapu 46

 Mitä tehdä, kun naiselle tulee ikäkriisi? Ensimäisen kerran elämässäni, kun 70 on lähempänä kuin 60! Kasvojen iho veltostuu, silmäpussit roikkuu ylhäällä ja alhaalla. Näkö ja kuulo huononee, ei auta monitehot ja kuulolaite on hankinnassa. Ryppyjä on kuin haitarissa, hikoilu ei lopukkaan vaihdevuosien mentyä ohi. Muisti huononee ja kömpelyys on jokapäiväistä. On vaivoja ala-ja yläpäässä ja siinä välilläkin.

Ei ole halua eikä rahaa kauneusleikkauksiin. Meikkaaminen tuntuu vieraalta, ripsetkään ei ole enää niin tiheät kuin ennen. Auttaisko uusi kampaus, laitanko padan päähän ja lipsuttelen ylimääräiset karvat pois. Tulevaisuus on kuin musta aukko, missä joku irvistelee ja lällättää, etpä tiedä mitä on vielä tulossa!