Keijo muisti heti herätessään, tänään olisi koulussa kilpahiihtopäivä. Isä oli eilen tervannut sukset ja antanut neuvoja, miten alkumatkaa ei kannattanut hiihtää täysillä. Heti kahdeksan jälkeen Keijo lähti suksilla koulumatkalle, pari vuotta nuorempi Terttu oli myös valmistelemassa lähtöään.
Keijo hiihti isänsä ohjeitten mukaan, kolmas sija kuitenkin harmitti vähäsen. Kotona äiti oli kuitenkin ihan aidosti iloinen pojan palkintolusikasta.
Illalla kuului Virkun kulkusen kilkatus, Keijo vetäisi kengät jalkaan ja syöksyi pihalle, "Isä minä jäin kolomanneks". Isä riisui hevosta valjaista, "Naa, enkös täsmentäny, elä tikahuta ihtees alakumatkasta." Keijolla oli todellinen selitys" No, kun jalat vain kangistu."
Syötyään iltasen isä tutkaili myhäillen palkintolusikkaa, "Pannaas taltteen".