Keijo muisti heti herätessään, tänään olisi koulussa kilpahiihtopäivä. Isä oli eilen tervannut sukset ja antanut neuvoja, miten alkumatkaa ei kannattanut hiihtää täysillä. Heti kahdeksan jälkeen Keijo lähti suksilla koulumatkalle, pari vuotta nuorempi Terttu oli myös valmistelemassa lähtöään.
Keijo hiihti isänsä ohjeitten mukaan, kolmas sija kuitenkin harmitti vähäsen. Kotona äiti oli kuitenkin ihan aidosti iloinen pojan palkintolusikasta.
Illalla kuului Virkun kulkusen kilkatus, Keijo vetäisi kengät jalkaan ja syöksyi pihalle, "Isä minä jäin kolomanneks". Isä riisui hevosta valjaista, "Naa, enkös täsmentäny, elä tikahuta ihtees alakumatkasta." Keijolla oli todellinen selitys" No, kun jalat vain kangistu."
Syötyään iltasen isä tutkaili myhäillen palkintolusikkaa, "Pannaas taltteen".
Aivan ihana tarina! Turhaan Keijo harmitteli kolmatta sijaa, isää oli selvästi tyytyväinen ja ylpeä pojastaan.
VastaaPoistaMinä vihasin koulussa hiihtokilpailuja!
Keijolle oli tärkeää isän hyväksyntä :)
PoistaMinä vihasin yleensäkki kouluhiihtoja, ei ollu omia suksia. Perintösukset katkes, niihin laitettiin peltipaikka, pelkäsin alamäkiä jne.
Sait annetut sanat loistavasti uppoamaan tarinaasi. Minulle tuli monet muistot mieleen koulun hiihtokilpailuista. Koskaan en voittanut, mutta tykkäsin hiihtää ja usein juuri pellin palasella paikatuilla suksilla.
VastaaPoistaTäsmentää sanan paikalle ois kuulunu murteessa tenhottaa :) Mulla on kansakoulusta vain hämäriä muistoja, ehkä sillon ei ollu kaikilla muillakaan uusia suksia. Keskikouluajasta jäi traumat!
PoistaOnpa kaunis tarina. Jäyhällä tavallaan isäkin oli pojasta ylpeä.
VastaaPoistaKiitti Cara! Entisaikaan ei lapsia kehuttu, etteivät ois ylpistyneet :)
PoistaMinua piti lähteä hakemaan kun ei maaliin näkynyt ,koulun hiihtokisat ei ollut minun lajini.
VastaaPoistaHyvä, että haettiin Uggla :)
PoistaMuistoja kouluajoista mieleen tuova lämminhenkinen tarina. Itse sain hiihtää koulun suksilla enkä koskaan ollut siellä kärkisijoilla. Mutta opinpahan hiihtämään ja opetin myös omat lapseni hiihtämisen saloihin.
VastaaPoistaOlisikohan meillä ollut koulun puolesta suksia, tuskinpa!
PoistaVähiin on jäänyt itsellä ja jälkikasvullakin hiihtämiset.
Mielen syöveristä ,pulpahti esiin yök,koulun pakko-liikunta tunnit,Hiihtää tykkäsin ,Mutta tuo kilpailuvietti ei kuulu minun sanavarastoon 🤣🧡,Ja sitä paitsi,miten inhottavaa olisi tulla maaliin ,kun kaikki hurrasivat,odottelin ja päästin kiireisimmät ohitte ...niin 🤗kerta
VastaaPoistaKeijolle ,niinkuin yleensä lapsille tärkeää "että vanhemmat hyväksyvät sijoituksensa,
Rauhaisaa loppuviikkoa ! Sinulle -Maarit 🤗🧡🌞
Mulle ois luistelu ollu mielusampaa :)
PoistaPesiksessä olin se viimenen, joka armosta jouvuttiin ottaan peliin.
Kiitos samoin, mukavaa viikonloppua Liisa<3
Ihanaa muuretekstiä, rakastan. Kaunis tuokiokuva, itsekin hiihtolusikan saaneena samaistuin täysin, kiitos.
VastaaPoistaEnnen oli lusikat palkintona, mitä lie nykyisin saavat.
Poista