Krapu 3

Kuntosalin hiljaisen portaikon jälkeen paiskaudun kauppakeskuksen tungokseen ja monien kielten sekamelskaan. Toisinaan kapeat kulkuväylät ahdistaa, käytävän keskustan ovat vallanneet lukuisat penkit, Fonumin ja energian palvelupisteet, myyntipöytä, kännyköitten latauspisteet, smoothiebaari. Onneksi joululaulut ovat lakanneet soimasta!
Edessäni kävelee nainen pikku koiran kanssa, koira jumittaa...pökäle, toinen ja vielä kolmas, kaikki eri paikkaan. Nainen kääntyy minuun päin kysyen, onko mulla paperia, jota minulta ei löydy. Otan fleksin käteeni ja nainen lähtee hakemaan servettejä.
Vanhempi nainen toteaa koiralle:"Ei sille voi mitään hädän sattuessa".
Seison hurskaan näköisenä koiran kanssa ja seuraan mielenkiinnolla, kuka astuisi ulosteeseen.
Koiran omistaja tulee pyyhkien lattian ja päästää minut pinteestä.

Aattona haudoilla.
Joulupäivänäkin oli muistokivillä yhtä paljon kynttilöitä palamassa.

Sain lahjaksi ihanan siilin ja kynttilä/kukkalasin.
Perinteistä hyasinttia ei tullut ostettua, tulilatvan hain joulupäivänä.

Joulu tulee ja menee

Vähäiset lahjat hankittu, muutama kakku paistettu, kortit lähetetty, laulettu kirkossa joululauluja, vähän kuopsutettu nurkkia ja tuuletettu tekstiilejä(oli parina päivänä pakkanen).
Joulun kiireet on loppuneet vuosia sitten.
Nyt sataa lisää lunta, on kaunista ja hiljaista.

Krapu 50

Yli kuusitoista vuotta sitten avautui eteeni uudenlainen maailma, kun ensimmäinen lapsenlapseni syntyi. Olivathan omat lapseni asuneet vuosikausia omissa kodeissaan. Olin paljon ekan lapsen kanssa, että äiti sai hoidella seuraavaa vauvelia. Ykkösen mennessä eskariin syntyi kolmonen, hänen kanssaan olin kaikista vähiten vauva-aikana.
Vuodet on kuluneet nopsasti, välillä tunnuin kuuluvan lapseni "irtaimistoon" :) Lapsille löytyi omat kaverit, ollaan menossa tai hautaudutaan netin syövereihin.
Poikanen on taas kiinnostunut legoista Fortniten sijaan. Siinä on hyvänä apuna käskyläiset hakemassa osia itse keksimiin tai nettiohjeitten perusteella rakennettuihin aluksiin.
Yhden lapsen uusin totemus minulle oli "Sulla on iso pää". Vastasin "Niin on ja harvassa korvia".
Kaikki mummolle rakkaita!

Krapu 48

Kansakoulussa

Olipa kerran, niinhän ne sadut alkaa. Tämä ei ole satu vaan hajanaisia muistikuvia sisältävä muistelo. Kävin kansakoulua neljä luokkaa, alakoulun kolmen luokan opettaja oli vanhemman puoleinen Saimi rouva. Yläkoulussa oli opettajana keski-ikäinen Eino, hänellä oli omat suosikkinsa. Oli minun onneni, ettei häntä tarvinnut sietää yhtä luokkaa enempää. Koulumatka oli vain puoli kilometriä, isä piti useimmiten huolen herättämisestä, kun aamuisin olis niin nukuttanut. 60-luvulla oli lauantaitkin koulupäiviä, silloin aukesi kirjakaapin ovet. Luin varmasti kaikki satukirjat, en ehkä poikien kirjoja.  Uskoisin, etten viivytellyt kotimatkalla, kun tiesin kotona olevan kahvia ja äidin leipomaa pullaa tai ainakin karjalanpiirakoita. Samalla sain uppoutua kirjan salaisuuksiin.

Sini-valkoista haaste 2019

Minun mielestäni Suomen lippu on kaunein maailmassa. Siinä kuvastuu isänmaallinen sinivalkoisuus.

Kunnioitan suuresti sotaveteraaneja, sotiemme miehiä, jotka takasivat meille itsenäisyyden.
Samoin kuin heitä, jotka kaatuivat rintamalla. Sotapäiväkirjan haalistuneella sivulla setäni Veikon kaatuminen.

Samoin setäni Väinö.
Enostani Mikosta ei ole löytynyt tietoja.

Minulle sinivalkoisuus on Suomi puhtaine vesineen, vehreine metsineen...

...kivikkokukkineen.

Minulle sinivalkoisuus on kuusi tai neljä vuodenaikaa tai vain kaksi :)

Nyt vähän vanhempana, kun ymmärrän enemmän? olen lukenut paljon kirjoja sota ajasta.
Tässäkin kirjassa kerrotaan siitä ajasta, ei rintamalta, vaan siviilistä. Miten kotirintamalla on pärjätty ilman miehiä, niukissakin oloissa.



Tämän haasteen lähetti Hopeiselta kuunsillalta Liisa. Haasteen alkuun panija on

http://puutarhahetki.blogspot.com/

En haasta ketään erikseen, jokainen saa ottaa tämän, joka haluaa ja ilmoittaa yllä olevaan linkkiin Tiiulle.

Krapu 45

Tarja hyräili keittäessään lohisoppaa, isosiskonsa Salme oli tulossa yökylään. Tarja mietti mielessään miten läheisiä he Salmen kanssa olivat, mikään ei ollut muuttunut lapsuudesta.
Pian ovikello soi ja Salme tuli kassinsa ja sateenvarjonsa kanssa. "Onpa siellä märkää, oi miten hyvä tuoksu täällä on!", Salmelta saattoi tulla puhetta monesta eri asiasta samassa lauseessa.
Keitto oli valmista ja he istuutuivat syömään. Ilta meni kuten tavallisesti, saunottiin ja istuttiin takan ääressä teemukien kanssa.
Hyvin nukutun yön jälkeen siskokset joivat aamukahvin ja Tarja lähti käymään postilaatikolla. Hetken päästä hän palasi sisälle hieroen kipeää kankkuaan.
"Olethan sinä varovainen" Tarja huolehti siskon ollessa lähdössä, Salme lupasi olla!