Krapu 14

Lapsuudenystävä

Opimme melkosen nuorina tuntemaan toisemme, olivathan kotimme näköetäisyydellä. Samaa tietä kuljimme niin kansa- kuin keskikouluunkin, viides luokka junnattiin vierekkäin.
Keskikoulun jälkeen muutin kauas kotipaikkakunnaltani, kortit ja kirjeet kulki ja käydessäni kotona näimme toisemme.
Hänestä tuli myös nuoremman tyttöni kummitäti.
Ystäväni on aina ollut järkevä ja hyvin iloinen ihminen. Minä taas synkkä ja tuulella käyvä. Yhteistä meillä lienee jonkinlainen yksin olon tarve.
Ystäväni on myös hienotunteinen ihminen, en ole koskaan pettynyt häneen. Juttumme polveilevat arkipäiväisistä vähän syvällisempiin, tietenkin vaihdamme kuulumisia yhteisistä tutuistammekin.
Toivon meille monta ystävyyden vuotta, me elämälle allergiset!

Torstai

Istuin keskimäisen lapsenlapsen kans aamupäivän pikapolilla ja iltapäivällä meni tunti röntgenissä.
Eilen oli talviliikuntapäivä ja tyttö oli kaatunu lasketellessa ja jääny sormet toisen tytön suksen alle. Kolme sormea oli turvoksissa ja kipein oli se, joka on murtunu ennenkin. Huomenna kenties saa tietää onko siinä nyt murtuma.

Hahtuvalangan jämät on loppusuoralla, tein itelle kotitossukat tuplapohjalla.

Testipotsi

Soitin ajan keuhkoröntgeniin, samalla tein toivomuksen spirometria ajasta. Kysyin onko minulle reseptiä apteekissa, kun närästyslääkkeeni nelinkertaistetaan?! Syynä ajottainen paha maku suussa, satun tietämään millainen on närästys ja se maku ei ole sitä. Joten testataan.
Nielurisojani ei poisteta, koska ei ole tarvetta. Ei minustakaan. Sensijaan vois olla tarvetta punkteerata poskiontelot. Yksityiselle en mene.
Olo on taas huonompi, väsynyt, syän jumpsuttaa ylikierroksilla ja yllätys, kurkku on entistä kipiämpi.

Kävelin hyvin rauhallisen lenkin, kun on huumaavan kirkas päivä.

Aamulla on koululaiset käyneet laskemassa mäkiä, illalla ja yöllä sato nimittäin uutta lunta. Hassusti otin kuvan, kun ei mäeks taho tunnistaa.

Krapu 12

Turkki

Leikin tuvan lattialla siskoilta jääneillä räsynukeilla. Ulla-Maija oli suurin, Satu ja Maria olivat vähän pienempiä. Taisin jopa hymyillä, kun supitin kuvitellen nukeille erilaiset äänet. Isä ja äitikään eivät olleet tänään saaneet vielä riitaa aikaseks.
Kyllästyin leikkimiseen ja hipsutin ensin porstuuseen ja sitten vistiin. Tiesin vistin naulakossa olevan isän turkin, isä käytti sitä pakkasella ajaessaan hevosella ja reellä työajoja. Turkin sisäpuoli oli kiharaista lampaanvillaa ja ulukopuoli paksua kangasta.Tuijottelin turkkia ja mietin sanontaa:"Tulloo kun turkin hihasta". Eipä sieltä turkin hihasta tullut mitään ja sementtilattia oli tosi kylmä, hiivin takasin sisälle.
Jäin oottamaan veljeäni koulusta, ehkä saisin lukea lukukirjaa.

Krapu 11

Torstai

Jaanalla oli toiseksi viimeinen tunti matikkaa. Vanhemmat aikoivat tänään mennä pikku veljien kanssa läheiseen kaupunkiin hakemaan remonttitarvikkeita.
Jaana oli keskustellut edellisenä iltana äitinsä kanssa uusista vaatteista. Mainoslehtisestä oli löytynyt kivoja puseroita, äiti oli luvannut käydä katselemassa niitä.
Tunti oli puoli välissä, kun oveen koputettiin, ovella seisoi rehtori ja pyysi Jaanaa toimistoonsa.
Jaanan ajatus kelasi, eihän hän ollut tehnyt mitään väärää. Vielä enemmän hän hämmästyi, kun toimistossa seisoi kaksi poliisia ja nainen.
Jaanan istuessa tuolille toinen poliisi aloitti:" Olen pahoillani, mutta minulla on ikäviä uutisia....koko perhe....rekan perävaunu." Jaanalle poliisin puhe tuli kuin sumun takaa, sitten kaikki pimeni!

Tylsää

Ei mitään uutta pilvien alla! Lunta tulee vähän heikommin, kun eilen.
Laitan "muistiin" käsineitä, siniset huovutetut on tökerösti koristeltu ennen pyykkikonetta, pienennin linkouksen kokeeks 800:n. Valko-keltaset on taas kuplalapaset ja harmaaraitaset jämäkämmekkäät.
Vielä on jälellä huovutettavia, mut langat vähenee kuitenki. Yritän olla jämynä lankojen oston suhteen.
 Oikeasti oli tuuria, kun perjantaiaamuna soitin terveyskeskukseen ja sain jo maanantaille ajan lääkärille kurkkukivun, yskän ym. valittamiseen. Perjantaina kävin jo labrassa nielunäytteessä.

Krapu 10

Kesä

Olimme taas mummolassa, Vili-serkkuni ja minä. Mummo letitti tukkaani ja laittoi isot punaiset rusetit. Halasin pikaisesti mummoa kiitokseksi ja olimme jo menossa ulos, kun mummo pyysi meitä viemään murskattuja munan kuoria kanoille. Toisesta asiasta hänen ei tarvinnut muistuttaa meitä, vanhan navetan edustalla oli linttakiviä ja niitä nostelemalla löytyi lihavia matoja, nehän maistui kanoille.
Toinen mielileikkimme oli hypellä vanhan aidan päältä alas. Sinne suuntasimme nytkin, kiipesimme aidalle ja hyppäsimme yhtä aikaa alas. Minun hyppyni oli tällä kertaa pidempi, kun Vilin jalka lipsahti ja hän putosi aidan viereen.
Mummo oli pihalla ja huusi meille:"Lyhyt oli ku kanan lento."