Talaven tekkoo

Nii-i, toinen ensilumi on karttunu kolmena päivänä muutamalla sentillä. Ihan talviselta näyttää ja mittari on kuitenki pakkasen puolella. Hissuttelen olosuhteista johtuen parisen viikkoo aika paljon sisätiloissa. Nyt on hyvää aikaa hinnotella kirppistavaroita, joita on neljäks viikoks hyvin runsaanlaisesti.

Susuu

Menkää hyvät ihmiset katsomaan ihanaa näyttelyä, jotka pystytte. Susu on sinnikäs nainen ja tehnyt paljon töitä näyttelynsä kanssa! Minullakin oli tarkotus mennä käymään T-lla ja siitä olis näppärästi käyny päivän mutkan näyttelyssä. No, suunnitelmat muuttuu monestikki, käynti siirtyy ja siirtyy.....

Sukkia

Kierrätän ahkerasti lankaa, elikkä puran neuleita, joita en tarvii. Muovipussista kurkkii jostain saamani entinen villatakki, nyt vain lankana. Minulle kulkeutuu jostain syystä säkkejä, joista lajittelen osan käyttöön, osan myyntiin kirppikselle, osan Konttiin ja loput roskiin. Kirppikseltäkin tarttuu kohtuuhintasia jämälankoja, yhet villasukista on osittain tehty niistä. Ostan tietenkin uuttaki lankaa, sitä pilkahtelee paperipussista. Nyt on työn alla raitaset polvisukat tytölle, hänen pyynnöstään. Käsitöihin oliski nyt rutosti aikaa, jos vain tulis tehtyä. Ulkona on päivästä päivään sateista, joten ei kauheesti huvita siellä kuljeskella. No, tietenkin käyn lenkillä, heti, kun on reikä pilivessä ;)

Olipa kerran...

...pata, joka oli täynnä amarylliksen sipuleita. Ne olivat hyvin vanhoja ja kasvaneet toisiinsa kiinni. Niitä ei voinut toisistaan erottaa, kun sisukas nainen ja puukko. Toin pari isompaa sipulia ja muutaman pienen kotia ja onnistuin löytämään talvehtimispaikan niille. Amarylliksen sipulit olivat kesän ulkona ja nyt yks sipuli ilahuttaa minua parilla kukalla. Valkonen santtuki on jaksanu kukkia koko kesän ja aiemmin pari kukkaa pukannut soihtuköynnös työntää tuhottomasti nuppuja esille.

Kesänkin jälkeen potuttaa

.

Ihan viikon olen ollu virallisesti kotona. Mitä nyt tietenki käyny jossaki ja ollu lastenlikkana. Pää on rauhottunu kesän surinoista, mut nyt kalvaa henkisesti uudelleen esiintyvät paineet, erään henkilön taholta. Eipä siitä sen enempää, vaikka korvista nousee savu... Roppa ei tästä ennää kuntouvu, säryt on tulleet jäähäkseen. Pyöräily on aika toivotonta, vaikka sitäkin joutuu joskus harrastamaan. Jatkoin salivarausta 2 vuotta etteenpäin, hartiajännitykset poistuu pikkuhiljaa. Eipähän tässä muuta voi, kun katella mitä tuleman.....

Miu mau mukkaa....

Taas tuli vuos lisää, synttärijuhlat oli sangen pienimuotoiset. Sain kuitenkin toivomani lahjan H Liukko-Sundströmin kukkamukin. En perusta niistä pupumukeista, mut nää kukkaset on kauniita. Syksyä on jo ilmassa ja silti melkein helle painaa päälle. Huomenna on yks vapaa ja toivottavasti saan sen käytettyä pienimuotoiseen sadonkorjuuseen. Poikanenkin on yhtä vuotta vanhempi. Lahjoja on riittäny harva se päivä aukastavaks, hu vois ehkä kahvitella.

Alitajunnan taantumus

Niin, nyt käyn unissani läpi keskikoulun loppu vaihetta, eli vuosiani 14-15. Oi, se on kaukana -70-luvun vaihteessa. Useena yönä oon nähny unta, miten on mentävä kouluun. Kauhu täyttää ajatukset, kun en muista mitään (oppimiani) asioita. Kerta kerralta mietin, mihin kaikki on hävinny mielestä ja en varmaan saa todistusta. Viime yönä oivalsin, ettei minua voi jättää luokalle, kun muka täytän sinä vuonna 16v. Ei se koulunkäynti ollu helppoa sillonkaan. Sillon kylläki luulin eläväni nuoruuttani, nyt jäläkeenpäin oon oivaltanu, ettei sitä nuoruutta ollukkaan.