Krapu 16

 Lumet ovat huvenneet kevätauringossa melko vähiin. Onhan sitä lunta kasoissa ja muutenkin, kadut on sulat. Aurinko on kiusannut ajottain, välillä vettä jopa luntakin. Ulkona tirskuttavat pikkulinnut, olen kuullut avoimesta ikkunasta tai harvoin käydessäni ulkona. Olen kuin häkkilintu, harvoin pääsen vapaaksi hengästymään lyhyistä kävelyistä. Haaveeni on kävellä rantaan, eilen näin auton ikkunasta joutsenia lepäilemässä jäällä.

Pääsiäisperinteet saavat jäädä, vaikka koskaan pitämätön paasto olisi paikallaan. Ruokavalioni on koostunut pitkään "mitä sattuu tai ei mitään". Mämmiä olen sentään maistellut. Eilen vein nuorisolle muutaman suklaamunan.

Kuntoutuminen pitkästä virustaudista on tässä iässä näköjään hidasta, vaikka pahin oireeni on ollut pitkäkestoinen ja raju yskä, ärsyttävintä öisin.

Krapu 3

 

Lapsena tuli aika usein pitkäksi vanhempien kanssa kotosalla. Kauniina pakkaspäivänä isä oli lähdössä hakemaan heiniä Nisän päästä, muutaman kilometrin takaa. Aloin kinuta matkaan ja ihmeekseni pääsin. Isällä oli kunnon turkki ja muutenkin lämpimät vaatteet hevosella kulkemiseen. Äiti yritti keräillä minullekkin vaatetta, että tarkenisin.

Lunta oli sopivasti ja kuuset ja männyt vilahtelivat ohi reessä istuen, matka oli suurelta osin alamäkeä. Isäni oli ollut reumasairas jo kauan ja ikäkin lähenteli kuuttakymmentä. Sinnikkästi hän hankosi heiniä ja minä poleskelin lämpimikseni niitä. Lato oli tyhjennettävä ennen rospuuttoa ja heinistä alkoi olla muutenkin uupelo. Paluumatka olikin hytistävä jäisissä heinissä, en muista olisinko sairastunut reissun jälkeen.