sunnuntai 20. lokakuuta 2019

Kotosalla

Talavi on tulossa, nyt -7.
Muutama päivä reissusta, olo on väsynyt, lamaantunut, toisaalta helpottunut.
Tapasin kolme lähisukulaista, vanhin veljeni (20v. vanhempi) on hoitokodissa, dementoitunut, osin laitostunut. Ei tuntenut, mikä oli arvattavissa. Pyysi ulos kävelemään, käveli reippaasti ja pysyis varmaan kunto, jos pääsis joka päivä ulos pikku lenkille. Luonne oli muuttunut täysin.

Itellä on vähän flunssanenki olo, junassa oli kipeitä ihmisiä ja täällä vastassakin.

12 kommenttia:

  1. Kiva että oot kotiutunu taas! Dementoituneet perheenjäsenet on aika raskaita tavattavia, just kun se tuttu ihminen on kadonnut ja tilalla ihan vieras samassa kehossa. Kyllä sitä silti piristi, kun veitte kävelylle :)

    Toivottavasti flunssa pian paranee!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos RH<3
      Luonne oli veljelläni muuttunut parempaan päin :) Kuulo oli mennyt lähes kokonaan, joten kommunikointi oli haastavaa.

      Poista
    2. No niin päinhän se on aina mukavampaa :)
      Isän kans huomasin, että ei tuu niitänäitä juteltua, ku saa korvaan huutaa kaikki asiat. Tuntee ittensä typeräksi kun joutuu huutamaan viis kertaa että "sielä onki tännään satanu kovasti"...

      Poista
    3. Just noin se oli veljeni luona :)

      Poista
  2. Kunpa vanhusten hoitamiseen satsattaisiin hiukan enemmän. Tuo veljesikin varmasti nautti kun pääsi kävelylle, pääsisi vain useammin.


    Parane pois!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Liikkuminen ois tärkeetä, hän itte halus ulos. Toivottavasti saisivat vapaaehtosia ulkoiluttajia.

      Kiitti Cara, yritän :)

      Poista
  3. :) ihana kun olet siellä:)
    Reissussa on mukava käydä..mutta kotiin ihana palata;)
    niinhän ne sanovat vanhusten ulkoilu hoitokodeissa jäänyt tyystin kokonaan pois,ei tarpeeksi henkilökuntaa.....
    Toivottavasti lentsukin siitä tokenee....
    Mukavaa sunnuntai-iltaa Sinulle Maarit :))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Liisa, tiällähän minä <3
      Ulkoilu ois tosiaan tärkeää, ainakin tuollaisille, jotka haluaakin lähteä kävelylle.

      Eipä tästä kunnon flunssaa tullu, vaihtelee vaan.
      Mukavaa viikkoa Liisa :)

      Poista
  4. Lähiomaisia muistinsa menettäinä on ikävä katsella. Toisaalta jos osaa elää vain nykyhetkeä, niin asiat voi nähdä toisinkin. Työntekijän näkökulmasta tapaan päivittäin monia, ihania, juttelevia tai hiljaisia muistisairaita.
    Kyllä se muistisairast ihan varmasti nauttii tapaamisesta, vaikka ei selkeästi tunnistaisikaan. Jokin muistinhäive voi sieltä pääkopasta silti löytyä tunnistamisen puitteissa.
    Parane pian! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Äiti oli kans muistisairas ja hyvin tyytyväinen hoitopaikassaan, kuten veljenikin.
      Myöhempi vaihe on raskaampi, kun menee liikkuminenkin.

      Kiitos Sartsa!

      Poista
  5. Toivottavasti kotimatka sujui hyvin!

    Talvea pukkaa täälläkin, mättää juuri räntää.

    Joskus mietin, kumpi olisi itselle helpompaa: muistin tai liikuntakyvyn menettäminen. Vaikea sanoa, eikähän sitä pysty edes päättämään. Tädillä on mennyt muisti ja liikuntakyky melkein kokonaan, se ei ole mukavaa. Ahdistavaa hänelle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Susu, matka sujui loistavasti :)
      Kumpikin vaihtoehto on kamala. Ehkä muistin menettäminen, jos liikuntakyky on tallella on läheisille vaikeampi.

      Poista