Tännään on saanu roikkua kolan kahvassa siellä sun täällä ja kahlata lumessa. Rännänsekasta lunta on tullu vaakatasossa melkosella vauhilla. Koiralenkillä tuli joelta em. niin vauhikkaasti, että oikein kävi kipiää!
Mieliala on ollu viime aikoina niinku keväinen päivä. Syvästä alakulosta toiveikkaaseen, raivosta välinpitämättömyyteen. Suurimpana aiheuttajana rakas perhe tai suku kuinka vaan. Monta lausetta on saanu nieleskellä takasin, onneks mikkään ei ole pysyvää. Asiathan vois olla huonomminkin!!
Ei sitä tarvikaan aina niin tasaisella mielellä olla, tosin joskus räiskähtely käy kipeesti läheiseen. Toivotaan, että helpottaa. Mutta suku on pahin, niin se taitaa olla.
VastaaPoistaMeillä meni lumilapiot pitkin pihaa tuolla myräkässä. Kolisi vaan. Mitään ei sada mutta tuulee ihan hirveän kovaa.
Eihän tää elämä koskaan ole tasasta :)
PoistaSinne olis voinukki tulla lunta, täällä sitä on ihan nokko :D
Kärsivällisyyttä suvun kanssa!
VastaaPoistaKiitos yritän nieleskellä edelleen :)
PoistaMindfullnessia saa kyllä harjoittaa niiden rakkaimpien kanssa välillä. Ja kyllä; asiat vois aina olla huonomminkin.
VastaaPoistaMie oon aika perusrauhallinen, mut joskus mennee nollasta sattaan sekunnissa :) Näin on RH!
PoistaMinä tiedän miten kamalia ovat sukulaiset. Siksi meillä on ratkaistu asia 'hajuraolla'. Nyt ne tuppaa ihmettelevät miksi meistä ei kuulu mitään. kun muistutan miksi me ei pidetä kiinteesti yhteyttä, tokasevat ,että olen liian itsekäs. Joten ollaan sitten ok. Parasta on itsensä puolustaminen ei alistuminen . Nyt toivon sinulle voimia ja mutta älä turhaan mökötä sano mistä kenkä puristaa. Toivon voimia sinulle ♥♥
VastaaPoistaKiitos Sirkkis :) Aina ei voi sanoa ihan suoraan, on vain kaarreltava kautta rantain :)
VastaaPoista