Menneisyyden haikuja

Minun lapsuuteni 13-vuotiaaksi asti meillä oli tämä hevonen. En muistanutkaan, että se oli noin mahottoman iso! Haravakoneen päällä on edesmennyt veljeni ja takana näkyy minusta vähän vanhempi veljeni joka aikansa hoiti tuota tilaa ja isäntänä on nyt hänen poikansa.

Viikon olen ollut työttömänä ja yskin ekan flunssan loppuja ulos.
Huomenna olis tarkotus käyvä puolen vuojen tauon jälkeen salilla.
Puolukassa on käyty kertaalleen ja saalis oli vaatimaton, vain pari litraa.
Sää on kovin syksyinen, aurinko lämmittää vain vähän keskipäivällä. On yöpakkasia, aamusumua, lehdet lentää ja on aika totutella lisääntyvään pimeyteen.