Suljenko silmäni? En!
Katson, miten kuljet alhosta alhoon, kuten minäkin. Parhaan osan elämääsi.
Kestääkö se keski-ikään, jolloin rynnistävät menneisyyden haamut, ehei viimeistä kertaa.
Osan voit ymmärtää ja osalle antaa unohduksen.
Viimeiset mustat lierot kiusaavat ajatusten loppuun asti.
Silloinkin, kun roikut jokaisen päivän reunassa kuin se olisi viimeinen ja ymmärrät, tämä on elämä.
Niimpä! Hyvin kirjoitettu!
VastaaPoistaSini-kiitos..tiivistys elämästä.
VastaaPoistaJestas, miten hyvin sanottu, joka rivi!
VastaaPoistaVilukissi-tää on sitä elämänkokemusta :D :D
VastaaPoistaSinussa asuu ajattelija ja runoilija. Oletko kirjoittanut enemmänkin tai jopa julkaissut?
VastaaPoistaTää runo maistui elämälle.