Enkuli-totta, varsinkin, kun en ole yhdessäkään perhekuvassa! Susu-äiti on tarrannu kunnolla kiinni mekkoon. Hän oli aivan hysteerinen, jos sattu pieniki vahinko.
Minusta on ensimmäinenkuva 8 kk ikäisenä. Äitiäni harmitti kun ei saanut rusettia päähän. Olisi tarvittu nuppineuloja avuksi. Sittemmin noita hiuksia on riittänyt kyllä. Rakastan vanhoja valokuvia ja sinunkin kuvat ovat ihania ja entäs niitä moistoja joita äidit kertoi.
Sirkkis-liimaa ois tarvittu minunkin eka kuvaan, jotta ois rusetin saanu pysymään. Nyt saa olla monta rusettia, että tukka pysyy järjestyksessä. Tuostapa tuliki mieleen, oon pienenä sanonu "tukan helemat".
Ihania kuvia sinusta pienenä tyttönä. Mä olin 24-vuotias, kun sairastuin vakavaan depressioon. Jostain syystä, jonka voin ehkä jo tänä päivänä tiedostaa, ensimmäiset valokuvat minusta auttoivat paranemisprosessissa. Muistan kuin eilisen päivä kun otin käteeni kuvan itsestäni noin 2-vuotiaana. Kun katsoin siinä olevaa pulleroa pientä tyttöä, tunsin rakkauden läikähdyksen sydämessäni. Luulen että oman lapsikuvan näkeminen auttoi minua rakastamaan myös aikuista itseäni. Omilla lapsuuden kuvilla on ollut mulle terapeuttinen merkitys ja uskon, että sama vaikutus toimii myös toisten ihmisten kohdalla. Siunattuja kuvia nuo lapsikuvat.<3
Sirkkis-muistelenpa itelläki olleen saman tunteen, kun leikattiin hiuksia. Irene-tuossapa minullekki uus näkökulma...jos oppisinki kattomaan lapsuudenkuvia ilman ahdistusta.
Vanhat kuvat ovat aarteita.
VastaaPoistaHui, eka kuvassa tasapainoilet vaarallisessa paikassa!
VastaaPoistaEnkuli-totta, varsinkin, kun en ole yhdessäkään perhekuvassa!
VastaaPoistaSusu-äiti on tarrannu kunnolla kiinni mekkoon. Hän oli aivan hysteerinen, jos sattu pieniki vahinko.
Minusta on ensimmäinenkuva 8 kk ikäisenä. Äitiäni harmitti kun ei saanut rusettia päähän. Olisi tarvittu nuppineuloja avuksi. Sittemmin noita hiuksia on riittänyt kyllä. Rakastan vanhoja valokuvia ja sinunkin kuvat ovat ihania ja entäs niitä moistoja joita äidit kertoi.
VastaaPoistaSirkkis-liimaa ois tarvittu minunkin eka kuvaan, jotta ois rusetin saanu pysymään. Nyt saa olla monta rusettia, että tukka pysyy järjestyksessä. Tuostapa tuliki mieleen, oon pienenä sanonu "tukan helemat".
VastaaPoistaSeitsenvuotiaana leikattiin ensikerran lettitukka pois. Minä olin viikon itkenyt moista ja uhonnut että vielä kostan moisen vääryyden.
VastaaPoistaIhania kuvia sinusta pienenä tyttönä. Mä olin 24-vuotias, kun sairastuin vakavaan depressioon. Jostain syystä, jonka voin ehkä jo tänä päivänä tiedostaa, ensimmäiset valokuvat minusta auttoivat paranemisprosessissa. Muistan kuin eilisen päivä kun otin käteeni kuvan itsestäni noin 2-vuotiaana. Kun katsoin siinä olevaa pulleroa pientä tyttöä, tunsin rakkauden läikähdyksen sydämessäni. Luulen että oman lapsikuvan näkeminen auttoi minua rakastamaan myös aikuista itseäni. Omilla lapsuuden kuvilla on ollut mulle terapeuttinen merkitys ja uskon, että sama vaikutus toimii myös toisten ihmisten kohdalla. Siunattuja kuvia nuo lapsikuvat.<3
VastaaPoistaSirkkis-muistelenpa itelläki olleen saman tunteen, kun leikattiin hiuksia.
VastaaPoistaIrene-tuossapa minullekki uus näkökulma...jos oppisinki kattomaan lapsuudenkuvia ilman ahdistusta.