Kesäisenä päivänä autioituneesta mökistä metsän keskellä alkoi kuulua naputusta ja sahaamista. Vanhapoika Reinon nähtiin ajelevan heiniä sinnepäin, hän kertoi naisen nimen Manta, ei mikään tyttönen ja hänellä oli lampaita.
Varsinkin lapsia kiinnosti mökin asukas, he hiipivät ja kurkistelivat pihaa. Pihan keskellä oli iso muuripata jonka alla nuotio. Nainen keitteli padassaan jotain, muttei maistanut keitoksen makua. Lapset hiipivät lähemmäs, silloin Manta heitteli heitä kepakoilla.
Aikanaan Manta ystävystyi jokusen naisen kanssa, jotka viisaina olivat arvanneet Mantan harrastukset. Manta keritsi keväisin lampaat, villat karstasi ja kehräsi langaksi. Luonnon värejä hän käytti lankojen väreiksi. Talvisin hän neuloi mitä ihanimpia neuleita ja kävi myymässä kaupungissa.
