Ovikello soi aamulla ja oven takana seisoi naapurin nainen ja pikku poika. Nainen säksätti kuin ompelukone, Kaarina ei ehtinyt sanoa väliin kuin niin? nainen jätti pojan ja lähti juosten. Poika oli hetkessä sisällä, kun Kaarina keri ajatuksistaan äsken kuulemaansa...isä hakee...toipilaana ei pääse hoitoon....
Kaarina oli allerginen lapsille. Poikaa ei kiinnostanut lastenohjelmat, piirtäminen olisi ollut hauskaa vain seinille, leikkipuistossa poika kiusasi toisia, jäätelö levisi rinnuksille, ruoka oli pahaa. Kolmen jälkeen soi ovikello ja pojan isä tuli hakemaan Jesseään.
Kaarina oli tämän jälkeen vielä onnellisempi ummehtuneen kuplansa vanki, kuten oli kuullut työkaverinsa lausuvan hänen selkänsä takana...eikä avaisi ovea kenellekkään!!