Susun ja Johannan näyttely

Taas ovat ahkerat naiset laittaneet pystyyn näyttelyn. Väri iloa ja ajatuksia herättävä, joka innoittaa hankkimaan omallekkin seinälle kaunista taidetta.

Onks teille käyny näin?

Kaikkihan alko siitä, kun yläkerrassa alettiin massiivinen remontti. Noo, eihän se paljon minun elämää liikuta, vähän meluhaittoja, mut nythän oon töissä. Joten seki on pientä, kun iltasin ja viikonloppusin ei tehä remppaa. Mitä nyt pari evakkoyötä, sitten, kun vedet katkastaan ja putket sukitetaan.
Eka viikolla tuli veskinpönttöön tukos, muutaman päivän päästä tulvi lattiakaivo. Pönttö otettiin irti ja putket hoonattiin, veskinpönttö tuli hyvin kiinni, olin pois, että varmasti kuivahtaa. Eka sähkölaskussa oli jo parikymppiä ylimäärästä lisäpattereista, lämmityshän katkastiin alussa.
Sitten tultiin tuijottelemaan veskin kattoa, oiskohan aukastava pari lautaa, tehtäs liitäntöjä. Vedet katkastiin, olin pari yötä evakossa. Sitten myöhemmin tulis vielä pari evakkoyötä, no se on sitte ajallaan. Eilisiltana pääsin kotia, jäljet oli siivottu ja suunnittelin tälle illalle kunnon siivouksen. Noo, illalla kuvittelin, et veskinpönttö heilahti....eiii minua vain väsyttää. Aamuyöstä oli pakko nousta vessaan, tuttu koti, mitäs sitä valoja. Hups, ehin nousta, kun rymähti, nyt vois olla pää halki...minultaki.

Paljasta pintaa

Yks koivuraukka yrittää pittää lehtiretongin reunasta kiinni.

Eipä synny kynnöstä ennää tällä veltalla, aatralla tai miten tätä haluaa nimittää.

Mökillä ei paljon ollut ulkona kuvattavaa, joten kuvasin vanhoja omia tekeleitäni sisällä

Hämmentäsköhän soppoo

Nyt nostettiin taas esille hoitoavustajien koulutus. Heitähän on koulutettu jokunen vuosi. Minusta siinä ei ole mittään pahaa, jos heitä palkataan nimenomaan hoitajien avuksi. Voisivat tehä koulutuksensa puitteissa töitä hoitajan kans. Ehkä palvelukodit olis aika oikea paikka heille. Todellisuudessahan he joutuvat tekemään itsenäistä työtä ja ovat halpaa työvoimaa.
Samaa työtä tekevät monessa paikkaa laikkarit, tekevät itsenäistä hoitotyötä, yököttävät jne.
Tässä kaupungissa tietääkseni keskusairaala ja yksi vuodeosasto ovat sellaisia paikkoja, joissa laikkari ei ns.koske potilaaseen. Kuten laita heitä ruokailuasentoon tai tee asennonvaihtoja tjn muuta toimenpiteitä, jotka kuuluvat ehdottomasti hoitajille.
Toinen ääripää on vuodeosasto, jossa laikkarit joutuvat osallistumaan potilaansiirtokoulutukseen, jossa on myös näyttökoe. Taas mennään takasi päin!
Kirjoitan tätä omalla kokemuksellani, olen laitossiivoojakoulutuksellani istunut rapsalla, vaipattanut, syöttänyt, pessyt, siirtänyt, antanut lääkkeitä(huom. en ole jakanut lääkkeitä) pitkäaikaisvuodeosastolla.
Aivan samoin voisin kertoa laikkarista, jolla ei ollut minkäänlaista koulutusta ja ei osannut sanaakaan suomea!