Kansakoulussa
Olipa kerran, niinhän ne sadut alkaa. Tämä ei ole satu vaan hajanaisia muistikuvia sisältävä muistelo. Kävin kansakoulua neljä luokkaa, alakoulun kolmen luokan opettaja oli vanhemman puoleinen Saimi rouva. Yläkoulussa oli opettajana keski-ikäinen Eino, hänellä oli omat suosikkinsa. Oli minun onneni, ettei häntä tarvinnut sietää yhtä luokkaa enempää. Koulumatka oli vain puoli kilometriä, isä piti useimmiten huolen herättämisestä, kun aamuisin olis niin nukuttanut. 60-luvulla oli lauantaitkin koulupäiviä, silloin aukesi kirjakaapin ovet. Luin varmasti kaikki satukirjat, en ehkä poikien kirjoja. Uskoisin, etten viivytellyt kotimatkalla, kun tiesin kotona olevan kahvia ja äidin leipomaa pullaa tai ainakin karjalanpiirakoita. Samalla sain uppoutua kirjan salaisuuksiin.
Minullakin oli neljänä kansakouluvuotenani 3 eri opettajaa.
VastaaPoistaAi, nam, karjalnapiirakoitakin odottamassa sinua.
Meillä leivottiin usein karjalanpiirakoita, riisi- ja perunatäytteillä.
PoistaKolme opettajaa myös ja kaikki mukavia....ja kotona oli aina pullaa.
VastaaPoistaLähes joka viikko äitikin leipoi, kun porukka väheni niin harveni leipomiskerrat :)
PoistaHyvä tarina:)
VastaaPoistanoin lukemiseen kiinnostus on lähtenyt,aika monella,Ajatteleppa sitä pientä tyttöä,joka reippaanaa saapuu koulusta,koti ovella tuoksahtaa vastaleivottu pulla tai ne karjalanpiirakat,Niihin tuoksuihinja kirjan lumoihin on helppo painautua! :))
Minulla joka vuosi eri opettaja:(,,ja vilkaskun olin ja pidin opettajat kiireisinä,)
Oikein ihanaa loppuviikkoa!,Sinulle Maarit!
Kiitos Liisa!
PoistaOpin 3-vuotiaana lukemaan, vanhempi veljeni meni kouluun niin innostus lisäänty :)
Mukavaa loppuviikkoa Liisa<3
Muistan hyvin ajan kun lauantait olivat työ/koulupäiviä. Lauantaisin tuli radiosta lauantain toivotut, oli sauna ja sitä pullaa!!!
VastaaPoistaAika samanlaiset muistot Riitta K :)
PoistaNostalginen krapu. Itselläni oli kansakoulussa kaksi opettajaa, ensimmäinen ihana, se toinen kamala, huh.
VastaaPoistaJa lauantait oltiin koulussa/töissä. Oma äitini oli työelämässä, joten pullan tuoksua ei ollut kotona, kun tulin koulusta lauantaisin.
Onneksi isä osti usein munkkeja :D
Mitäpäs sitä muuta, ku muistelee vanhoja :D
PoistaMeillä oli alaluokan opettaja jonkinlainen "muinaismuisto", yläkoulussa opettajat vaihtu tiheämpään.
Meillä ei näkyny ikinä kaupan pullia!
mukava olisi ollut muisteloitasi lukea enemmänkin kuin vain sadan sanan verran. minulla oli onni saada nuori opettajapariskunta aloittaessani koulunkäynnin pienessä kyläkoulussa. alaluokkia opetti vaimo ja yläluokkia mies, laulutunnit kaikille oli vaimon vastuulla. mukava on tavata aina kesäisin vanhoja opettajia.
VastaaPoistaKiitos Ilona :)
VastaaPoistaNyt saa jo miettiä, mitkä on oikeita muistoja mitkä kuviteltuja :)
Nämä teidän kirjoitusporukan Krapu-tarinat ovat viehkoja.
VastaaPoistaOi, miten kaunis sana "viehko" :) Kiitos Nettimartta!
PoistaKiva nostalginen muisto. Paljon samanlaisia muistoja on itselläni myös alakouluajoilta. Opettajista ei ole jäänyt mieleen ihmeempiä, yläkoulun puolella oli opena tuima Tyyne, jolta ei kehuja herunut kenellekään. Häntä vähän pelättiin.
VastaaPoistaKyllä minukin kotona monesti koululaisat odotti lämmin pulla ja/tai kotiuunin ruisleipä.
Kiitos aimarii!
PoistaMinä en oikein tykännyt, kun opettajat oli samasta kunnasta, kun vanhemmat. Heitä pyyvettiin kylään ja he kävivät meilla :)
Mielenkiintoinen, omia kansakoulumuistoja herättävä tarina. Kirjoita lisää kansakoulumuistojasi, Krapu48, please!
VastaaPoistaMinulla opettajat vaihtuivat sitä mukaa kun muutimme paikkakunnalta toiselle. Oppikoulussa oli sitten jo kaikille eri aineille oma opettaja. Oli siina tutustelemista!
Kiitos BamiellaJ!
PoistaKeskikoulussa oli tosiaan enempi opettajia, heistä ei oikeastaan jäänyt huonoja muistoja.
Ehkäpä näitä muisteluskirjoituksia tulee lisääkin :)