maanantai 25. helmikuuta 2019

Krapu 9

Muistotilaisuus

Ystäväni soitti ja pyysi minua laittamaan heille kotiin äitinsä muistotilaisuutta. Kuolema ei ollut tullut yllätyksenä, olihan Hilja pitkästi yhdeksälläkymmenellä ja ollut hoivakodissa vuosia. Mielellään menin puuhastelemaan ystäväni luo, tilaisuuteen oli tulossa vain lähimmät sukulaiset.
Kattaessani kahvipöytää mietin, miten entisaikaan kutsuttiin hautajaisiin mustareunaisilla kirjeeksi käännettävillä kutsuilla. Ensimäiset hautajaiset mitkä muistan olivat isänisän eli ukkini, olin silloin 6v. Hän oli ainoa isovanhemmistani, jonka tapasin.
Oli helmikuu ja ukkini arkku oli avoinna kotipihalla. Itse hautajaisista en muista paljoakaan ja muistotilaisuudesta en mitään.
Onneksi pystyin toimimaan samalla, kun vaivuin muistoihini. Hautajaisväki kuului tulevan, kun sytytin valkoiset kynttilät herttaisesti hymyilevän vanhuksen valokuvan kahta puolta.

24 kommenttia:

  1. Odotinkin jo, että joku kirjoittaa tällaisen muistotilaisuuden noista sanoista, sinä sen teit!

    VastaaPoista
  2. Kaunis kirjoitus,haikeasta aiheesta.

    VastaaPoista
  3. Sukujuhlissa usein mieleen palaa muistoja. Hautajaisissa vainajaan tai omiin läheisiin liittyviä.
    Lapsi kokee hautajaiset niin eri tavalla, kuin aikuiset.
    Tekstisi henkii juhlan rauhaa, tunnelmaa. Ja vaikka surujuhla onkin, yhdessä kahvittelu ja muistelu keventää surullista tunnelmaa. Kauniisti kirjoitit aiheesta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Saassa! Joissain lapsuuden hautajaisissa kauhistelin mielessäni haudoilla juoksentelevia lapsia, minulle oli varmaan sanottu, ettei niin saa tehdä!

      Poista
  4. sinulla on kauniit muistot lapsuudestasi. on hyvä kun lapset saavat myös kohdata kuoleman ja surun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On kauniitakin muistoja ja nyt ymmärrän myös hautajaismuistojen tärkeyden!

      Poista
  5. Hautajaisiin liittyi myös oma krapuni. Nämä 100 sanat tarinat kertovat kyllä joka kerta koskettavia muistoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistojen helminauhaa, ensimäiset helmet ovat himmeämpiä kuin myöhemmät.
      Käyn lukemassa Suttastiina, josko nyt osaisin kommata :)

      Poista
  6. Herkällä tunteella kirjoitettu koskettava lapsuuden muisto.
    Olin sinua muutaman vuoden vanhempi, kun itselläni on muisto minulle tärkeän ihmisen ahutajaisista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos aimarii! Nyt vanhempana vaalii noita lapsuuden ensimäisiä muistikuvia.

      Poista
  7. Kauniisti kirjoitettu.
    Mistä blogista tämä on lähtösin?ja onko joka viikko uusi krapu?
    Mukavia helmikuun loppusia:) Maaritille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Liisa!
      Tuossa minun blogiluettelossa on SusuPetal (nyt lomalla) ja Caravaani, joitten blogista saat tietoa. Sunnuntaisin tulee uudet sanat seuraavaan krapuun, viikko aikaa kirjoittaa.
      Kiitos samoin Liisa, mukavaa viikkoa!

      Poista
  8. Muistan myös nuo mustareunaiset kirjeet. Kauniisti kirjoitat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Risa! Niitä kirjeitä tuli usein luettua lapsena.

      Poista
  9. Hienoja muistoja! Kaunis kirjoitus.

    VastaaPoista
  10. Tässä tarinassa on ihana, vähän haikea mutta lämmin tunnelma!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos BLOGitse! Muistoissa on haikeitakin hetkiä.

      Poista
  11. Mustareunaiset kirjeet, naisilla suruhuntu, ruumissaattuen kulkissa ohi, miehet ottavat hatun pois päästä. Tuollaisia lapsuuden muistoja minulla on.
    Kiitos tästä nostalgisesta hetkestä.

    VastaaPoista
  12. Oleppa hyvä Susu. Minä en muista suruhuntuja, mutta aina pysähdyttiin saattueen kulkiessa ohi.

    VastaaPoista