keskiviikko 2. maaliskuuta 2022

Krapu 9

Keijo muisti heti herätessään, tänään olisi koulussa kilpahiihtopäivä. Isä oli eilen tervannut sukset ja antanut neuvoja, miten alkumatkaa ei kannattanut hiihtää täysillä. Heti kahdeksan jälkeen Keijo lähti suksilla koulumatkalle, pari vuotta nuorempi Terttu oli myös valmistelemassa lähtöään.

Keijo hiihti isänsä ohjeitten mukaan, kolmas sija kuitenkin harmitti vähäsen. Kotona äiti oli kuitenkin ihan aidosti iloinen pojan palkintolusikasta.

Illalla kuului Virkun kulkusen kilkatus, Keijo vetäisi kengät jalkaan ja syöksyi pihalle, "Isä minä jäin kolomanneks". Isä riisui hevosta valjaista, "Naa, enkös täsmentäny, elä tikahuta ihtees alakumatkasta." Keijolla oli todellinen selitys" No, kun jalat vain kangistu."

Syötyään iltasen isä tutkaili myhäillen palkintolusikkaa, "Pannaas taltteen".

14 kommenttia:

  1. Aivan ihana tarina! Turhaan Keijo harmitteli kolmatta sijaa, isää oli selvästi tyytyväinen ja ylpeä pojastaan.

    Minä vihasin koulussa hiihtokilpailuja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Keijolle oli tärkeää isän hyväksyntä :)
      Minä vihasin yleensäkki kouluhiihtoja, ei ollu omia suksia. Perintösukset katkes, niihin laitettiin peltipaikka, pelkäsin alamäkiä jne.

      Poista
  2. Sait annetut sanat loistavasti uppoamaan tarinaasi. Minulle tuli monet muistot mieleen koulun hiihtokilpailuista. Koskaan en voittanut, mutta tykkäsin hiihtää ja usein juuri pellin palasella paikatuilla suksilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täsmentää sanan paikalle ois kuulunu murteessa tenhottaa :) Mulla on kansakoulusta vain hämäriä muistoja, ehkä sillon ei ollu kaikilla muillakaan uusia suksia. Keskikouluajasta jäi traumat!

      Poista
  3. Onpa kaunis tarina. Jäyhällä tavallaan isäkin oli pojasta ylpeä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti Cara! Entisaikaan ei lapsia kehuttu, etteivät ois ylpistyneet :)

      Poista
  4. Minua piti lähteä hakemaan kun ei maaliin näkynyt ,koulun hiihtokisat ei ollut minun lajini.

    VastaaPoista
  5. Muistoja kouluajoista mieleen tuova lämminhenkinen tarina. Itse sain hiihtää koulun suksilla enkä koskaan ollut siellä kärkisijoilla. Mutta opinpahan hiihtämään ja opetin myös omat lapseni hiihtämisen saloihin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisikohan meillä ollut koulun puolesta suksia, tuskinpa!
      Vähiin on jäänyt itsellä ja jälkikasvullakin hiihtämiset.

      Poista
  6. Mielen syöveristä ,pulpahti esiin yök,koulun pakko-liikunta tunnit,Hiihtää tykkäsin ,Mutta tuo kilpailuvietti ei kuulu minun sanavarastoon 🤣🧡,Ja sitä paitsi,miten inhottavaa olisi tulla maaliin ,kun kaikki hurrasivat,odottelin ja päästin kiireisimmät ohitte ...niin 🤗kerta
    Keijolle ,niinkuin yleensä lapsille tärkeää "että vanhemmat hyväksyvät sijoituksensa,
    Rauhaisaa loppuviikkoa ! Sinulle -Maarit 🤗🧡🌞

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulle ois luistelu ollu mielusampaa :)
      Pesiksessä olin se viimenen, joka armosta jouvuttiin ottaan peliin.

      Kiitos samoin, mukavaa viikonloppua Liisa<3

      Poista
  7. Ihanaa muuretekstiä, rakastan. Kaunis tuokiokuva, itsekin hiihtolusikan saaneena samaistuin täysin, kiitos.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ennen oli lusikat palkintona, mitä lie nykyisin saavat.

      Poista