Syksy
Aurinko lämmitti vielä, kun Eine haravoi syksyn lehtiä kotinsa pihamaalla. Piha oli onneksi pieni, sai yhtenä päivänä työn valmiiksi. Haravoidessa oli aikaa mietiskellä, ajatus lensi monta kertaa menneeseen, joskus sieltä putkahti jotain unohtunuttakin. Sanoja, sanontoja, esineitä, jopa henkilöitäkin. Tunteet ja oma henkinen vajavuus oli ohjannut moneen myrskyiseen ja huuruiseen suhteeseen. Niistä oli sovittu Taivaan Isän kanssa, eikä niitä tarvinnut kelata enää mielessään. Tämän elämän ehtoopuolen Eine oli päättänyt elää yksin. Paljonhan elämässä oli iloakin ja hyviä hetkiä, niitä hän pyrki ajattelemaan. Oli sukulaisia ja mukavia naapureita, heistä yksi keskeytti ajatukset, Taimi, joka käveli pihalle. Eine pyysi Taimin sisälle kahville.
Totta, suhteet olkoot ja menkööt, ystävät ovat tärkeintä!
VastaaPoistaNiin on Susu, eikä kaikille sovi yhteiselo ollenkaan :)
PoistaNäin se menee, yksinään työn touhussa ajatus tekee monta kuviota. Eletty elämä on kuin räsymatto tummine ja vaaleine raitoineen. Ja ystävä on ihmiselle paras rikkaus.
VastaaPoistaEhtii monenlaista ajattelemaan Aimarii. Ystävät ovat kullan arvoisia!
PoistaHaravoidessa..ajatus,vaipuu..joskus syvällekin:)
VastaaPoistaNiin kävi Einellekkin.
ja mikä parasta vanhoja "juttuja-ei kaivella"ne on käsiteltynä pöytälaatikossa..lukkojen takana:)
Ystävät,elämän -suola!
HYvää viikonloppua!sekä alkanutta lokakuuta !🌞🧡😊🍂
Tuo on niin totta Liisa, mitä kirjoitat :)
PoistaMukavaa viikonloppua sinullekkin ja lokakuun jatkoa Liisa :)