keskiviikko 31. elokuuta 2016

Menneisyyden haikuja

Minun lapsuuteni 13-vuotiaaksi asti meillä oli tämä hevonen. En muistanutkaan, että se oli noin mahottoman iso! Haravakoneen päällä on edesmennyt veljeni ja takana näkyy minusta vähän vanhempi veljeni joka aikansa hoiti tuota tilaa ja isäntänä on nyt hänen poikansa.

Viikon olen ollut työttömänä ja yskin ekan flunssan loppuja ulos.
Huomenna olis tarkotus käyvä puolen vuojen tauon jälkeen salilla.
Puolukassa on käyty kertaalleen ja saalis oli vaatimaton, vain pari litraa.
Sää on kovin syksyinen, aurinko lämmittää vain vähän keskipäivällä. On yöpakkasia, aamusumua, lehdet lentää ja on aika totutella lisääntyvään pimeyteen.

8 kommenttia:

  1. Nuo vanhat mustavalkokuvat on niin muistorikkaita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin on Rantis :) Tuleville sukupolville ne ovatkin sitten jo vieraita.

      Poista
  2. Komea humma!

    Hyvä, että olet saanut yskittyä flunssat pois!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eiks olekki Susu :) En ollut ihastunut silloin (erityisemmin) hevoseen, mutta sen muistan, etten suostunut kouluun, kun heppa vietiin teurastamolle.
      Yskimällä lähti ainaki tää yskä :)

      Poista
  3. Sinnepäin lähdetään, katteleen tummuvia öitä. Tosin tummempia ne on täällä kesän ajan olleet, ku siellä teilläpäin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Teretulemas :) Jos kaupunkiin ajatte täällä on valtavasti tietöitä ym.rakentamisesta johtuvia hidasteita. Vkl:na on jotkut kansainväliset markkinat kävelykaulla. Ruskasta ei tietoakaan tällä korkeuvella.

      Poista
  4. Voi miten ihana kuva sinulla on muistona entisajoista ja ihmisistä. Paranemista toivottelen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vanhoja kuvia olis paljonkin, mutta ne on levinneet suvun kesken. Mukavaahan tää on löytää ennennäkemättömiä kuvia. Kiitos Sirkkis <3

      Poista