keskiviikko 31. joulukuuta 2014

Tikula silihmän

Van olipa mulla lasten kans tänä vuonna hieno kesä. Kukkaron pohja sitte kuivahti vastaavasti monta kertaa erinäisistä syistä.
Minulla on tapana harva se päivä tehä luppauksia, että muistasin halata, silitellä, sanoa rakastavani/tykkääväni ja varsinkin, että muistasin pittää ne tyhjänpäiväset mölyt mahassa!

perjantai 26. joulukuuta 2014

Zombikin yrittää välillä kahelle jalalle , huii!

Tännään oon mm.yrittäny maistaa jotain syötävää, pari päivää meni vähäsellä nestepaastolla ja käsikaupan lääkkeillä. Vähäisistä kommenteista huomaan, et myöskin kirjotus on opeteltava.
Jonkun tunnin jaksoin lojua kattomassa aattona lapsosten lahjojen aukaisua ym. niihin liittyviä tunteenpurkauksia. Senjälkeen nukuinki kaks yötä ja päivän, pakollisten pikaheräilyjen kans.

tiistai 23. joulukuuta 2014

Joulun alustusta

Minä se olen, vaikka näytänkin hmm joltain jouluiselta. Pipo silmillä olen maannut vällyjen alla viime päivät. Partakin on työntynyt esiin, kun olen niin kuihtunut vilkkaan aineenvaihdunnan vuoksi. Vaaka yrittää valehella, ettei kiloakaan ole tippunu! Kurkku on kipeä ja punainen, pientä lämpöilyä (tuo heti huimauksen), mitä oudoimpia kipuja ja klosetin ovi on käyny tiuhaan. Saattaa jäähä aaton pippalot väliin, ihan säästääkseni lapsosia, kun ovat lähössä toisiin mummoloihin.

sunnuntai 14. joulukuuta 2014

Nonniin

Nahka alkaa palautumaan normaaliks, tuntemattoman tauvin jäliltä. Luulin, et saan kiinteän, sileän ihon, katin häntä sama vanaha ryppynen, veltto nahka sieltä läiskien takaa ilimesty.
Öylisuamuna ennen sian pierasua vääntelin tuon ranssipohjan tapasen. Pohjaksi otin kalenterien kierteitä ja sitte vaan pyörittelin lankaa. Ihan sama mitä lankaa ja solomut ei näy.
Tänään iltapäivällä potkin itteni kaakkuja vääntämään, taateli, porkkana ja suklaamuru semmoset. Yhen kakun jätän itelle, toiset menee huomenna muuvalle. Hassusti näkyy kuvassa leivityksen jälet, oikeesti niitä ei paljon näy. Joo ja tarkotuksella yritin piilottaa tuota yhtä, josta jäi osa vuokaan.

keskiviikko 10. joulukuuta 2014

Mitäpä tässä

Lääkekuurin viimenen päivä, aamukahvilla alko kumma kutina. Sitä sammaa on jatkunu koko päivän ja päästä polviin oon punasten pienehköjen läiskien peitossa. Toiset lääkeyliherkkyydet (jos tää on sitä) on olleet paljon kamalampia oireiltaan. Eräs asiantunteva taho ilmotti mulla olevan vauvarokon, kun uskallin epäillä vihurirokoks : o Mulla ei oo vihurirokon vasta-aineita kahen rokotuksen jälkeenkään. Aikapa kenties näyttää, mitä tää on.
Tuli terv.keskuksesta kolmannen kerran käyntimaksu, 14,70e, kun vuosimaksu on  vähän päälle 28e. Kuulema uus käytäntö, kait kertamaksuja vois maksaa, vaikka kymmenen, jos ei ite älyis jo eka kerralla pyytää vuosimaksua. Tai mikä käytäntö niillä onkaan! Olihan siihen lisäks 8e fys.terppa. Pieniähän nuo laskut on, mut ylläreitä.
Tänäänkin hamailtiin monta starwarssia ja metronia (muita en muista), mummokin sai hamajoulupukin ja lahjat :)

perjantai 5. joulukuuta 2014

torstai 4. joulukuuta 2014

Kaks pimiää vastakkain

Heijastimien raavot pyöri pitkään pöyvällä, sain ne tehyks loppuun. Tässä on myös toistaiseksi tuntemattoman taiteilijan töitä :)
Pääsin kaupungin sijaisrinkiin ilman haastattelua, shp:n suhteen on tänään haastattelu. Eka työtarjous tuli jo, mut olen tuon sormen takia vielä sairiksella. Ensimäinen lääkekuuri ei tehonnut, eikä reiän teko. Nyt on niin tujut lääkkeet, et on pää ja muuki elimistö sekasin.
Eipä siitä enempää, kaikki polut on rahjustettava loppuun, joskus vielä kahteen kertaan.
Tänne sateli pehmosta, puhdasta uutta lunta. Kolan kahvaan en oo vielä tarttunu, vaikka eilen jo kävelin pikku lenkin normi vauhtia.