maanantai 13. toukokuuta 2013

Suljenko silmäni? En!
Katson, miten kuljet alhosta alhoon, kuten minäkin. Parhaan osan elämääsi.
Kestääkö se keski-ikään, jolloin rynnistävät menneisyyden haamut, ehei viimeistä kertaa.
Osan voit ymmärtää ja osalle antaa unohduksen.
Viimeiset mustat lierot kiusaavat ajatusten loppuun asti.
Silloinkin, kun roikut jokaisen päivän reunassa kuin se olisi viimeinen ja ymmärrät, tämä on elämä.

5 kommenttia:

  1. Sini-kiitos..tiivistys elämästä.

    VastaaPoista
  2. Jestas, miten hyvin sanottu, joka rivi!

    VastaaPoista
  3. Vilukissi-tää on sitä elämänkokemusta :D :D

    VastaaPoista
  4. Sinussa asuu ajattelija ja runoilija. Oletko kirjoittanut enemmänkin tai jopa julkaissut?

    Tää runo maistui elämälle.

    VastaaPoista