Hirvi vai ei

Otsikko ei mitenkään liity kirjoitukseen, se putkahti vain mieleen. Joka päivä on esillä eriarvoisuus, kiusaaminen jne. Minussa on piilossa rasisti, josta yritän päästä eroon. Se on hiipinyt sukupolvien takaa, eikä se liity pelkästään mamu tai muuten rodullisiin vähemmistöihin. En nimittele ketään ja kohtelen kaikkia asiakkaita tasa-arvoisina. Joka päivä muistutan mieleeni, että kaikki ovat samanarvoisia-yksilöitä, vaikka kuinka kuuluisi harmaaseen massaan. Tuskin on identtisiä elämiä. Haluaisin tietenkin, että itseäni kohdeltaisiin samalla tavalla. Minulla ei kylläkään enää ole tarvetta selitellä itseeni kohdistunutta arvostelua/ihmettelyä/huomauttelua. Toisin on näitten lasten ja nuorten laita, joita kiusataan päivästä päivään. Sydäntä kouraisee, kun ajattelen mitä he joutuvat kestämään. Minusta koulun pitäisi tehdä enemmän tässä asiassa. Monesti on helppo katsoa kiusaaminen leikiksi, ei siihen muka tarvi puuttua. Ainakin tytöillä on pukeutuminen, josta kiusataan. Minulle vaatetus on muutenkin arka asia. Puistattaa ajatuskin mitä h-ä olisi voinut kouluaika olla. Ihmeellistä kyllä, kukaan ei kiusannut minua, vaikka häpesin niitä ryysyjä, mitä kulloinkin jouduin kiskomaan päälleni. Vanhemmat, jutelkaa lastenne kanssa koulupäivistä ja lapset ja nuoret kertokaa aikuisille kiusaamisesta ja kaikesta muustakin.